Kategoriat
Katto Vihreä Teko

Onko teillä hetki aikaa puhua katoista? Part 2 – Viherkatto

Mikä oikeastaan on viherkatto? Se on katto, jossa vedeneristyksen päälle on asennettu kasvualusta ja kasvillisuutta. Viherkattoja on hyvin erilaisia, kuten esimerkiksi maksaruohokattoja, niitty/ketokatto, heinäkatto ja kattopuutarha luokiteltuna kasvillisuuden perusteella. Rakenteen puolesta ne jaotellaan ekstensiivisiin ja intensiivisen viherkattoihin. Näistä löytyy netistä melkoisesti tietoa, ja kannattaa hieman miettiä mitä haluaa. Kuitenkin kerron hieman yleisimmästä vaihtoehdosta ja sitten meidän omasta ratkaisustamme.

Mutta sitä ennen muutama sana viherkaton eri kerroksista ja toteutustavoista. En lähde kuvaamaan käännettyjä kattoja, vaikka käännetyt katot ovat suhteellisen suosittuja viherkattojen alusrakenteina. Keskityn siis vain normaaleihin kattoihin. On katon kantava rakenne sitten puuta, peltiä tai betonia, niin rakenne vaatii aina vesieristeen. Vaihtoehtoisia vesieristeitä on muutamia; kumibitumikermit, pvc-katteet tai jopa ruiskutettavat vedeneristeet. Oleellisinta on, että katemateriaali pitää vettä, saumat kestävät juurien kuormitukset ja kate kestää viherkaton bakteerit ja kasvuston.

1 krs viherkatto vesieristettynä


Vesikatteen päälle yleensä asennetaan paksu suojakerros tai laakerikerros joka voi toimia myös juurisuojana. Se kuitenkin sallii veden kulkeutumisen rakenteessa. Sen päälle asennetaan vedenpidätyskerros, tai salaojakerros. Periaatteessa kerros on kuin ”patolevy” jonka kuppeihin varastoitu vettä. Tämän kerroksen päällä on suodatinkangas. Suodatinkankaan tehtävänä on pitää kasvualusta katolla ja estää sen kulkeutuminen veden mukana sadevesiviemäreihin.

Suodatinkangas asennettuna vedenpidätyskerroksen päälle.

Suodatinkankaan päälle asennetaan sitten jo kasvualusta, johon istutetaan kasvit.

Katon reunoille laitetaan someroa, joka rajaa kasvualustan

Yleisin viherkatto on varmasti ekstensiivinen maksaruohokatto. Siinä yleisesti kasvualusta on noin 50-80 mm ja se asennetaan normaalisti esikasvatettuna mattona. Ajatukseltaan hieman kuin siirtonurmi. Yleensä näissä on muutamia eri maksaruoholajeja, jotta saadaan hieman enemmän vaihtelua kasveihin. Maksaruoho voidaan myös istuttaa kylvämällä maksaruohosilppua kasvualustaan. Maksaruoholajikkeet yleensä valitaan kestämään hyvin kuivia ja kuumia kausia. Painoa ekstensiivisellä katolla on 50 – 100 kg, joten se soveltuu yleensä ainoana vaihtoehtona kevytrakenteisiin kattoihin.

Me selvittelimme viherkattoja jo pari vuotta sitten ennen, kuin edes tiesimme saavamme tonttia messuilta. Tapasimme Jouko Hannosen Puutarhapalvelu Hannonen Oy:stä. Hän on saanut mm. vuoden viherrakentaja – palkinnon, ja toteuttanut useita haastavia viherkattoprojekteja. Keskustelimme pitkään viherkatoista ja niiden toiminnasta erään talon kattoterassilla Espoossa.

Niitty/ketokatto Espoossa jonka toteutti Puutarhapalvelu Hannonen Oy

Hyvin nopeasti unohdimme maksaruohokatot, ja päätimme lähteä raskaamman intensiivisen niitty/ketokaton suuntaan. Ihastuimme kattoon jossa oli maksaruohoja, yrttejä, heiniä, perennoja yms. Kasvuston monimuotoisuus teki katosta hyvin eläväisen ja näyttävän. Katolla kukkii keväästä lähes lumen tuloon asti, joten odotamme innolla sitä, miltä katto tulee näyttämään eri vuoden aikoina. Kasvualusta katoilla,on 150 – 200 mm, ja koska kasvusto on monimuotoista, niin kasvit on istutettu pottikasveina.

Pottikasvit ennen istutusta olohuoneessa.

Viherkatoista on jonkin verran ennakkoluuloja, ja viherkattojen etuja ei yleisesti tunneta. Yritän tässä tehdä hieman listausta viherkattojen hyödyistä ja haitoista. Meidän kannaltamme hyödyt kuitenkin ylittävät selvästi haitat.

Viherkaton haitat

  • Kallis hinta
  • Vaatii todennäköisesti vahvemmat kantavat rakenteet
  • Vaatii hieman hoitoa
  • Mahdollisten vesivuotojen etsitä ja paikkaus todella työlästä ja kallista

Viherkattojen hyödyt

  • Hulevesien viivyttäminen
  • Ilmaäänen eristäminen
  • Vesikatteen suojaaminen ja eliniän pidentäminen
  • Pieni lisälämmöneristys
  • Kesällä kosteuden haihtuminen viilentää kattorakennetta ja vähentää jäähdytyksen tarvetta
  • Aurinkokennot pysyvät viileinä rakenteen haihduttaessa vettä
  • Kasvusto toimii hiilinieluna
  • Asumisviihtyvyys paranee luonnon ollessa lähellä
  • Pölyttäjät viihtyvät viherkatolla

Meidän talo on osittain kaksikerroksinen ja toisen kerroksen ikkunoista ja terassilta näkyy suoraan ensimmäisen kerroksen katoille. Siksi halusimme ehdottomasti niihin viherkatot, jotta näkymä ikkunoista olisi jotain muuta kuin tylsä perinteinen katto.

Kategoriat
Katto Runko Vihreä Teko

Onko teillä hetki aikaa puhua … katosta? Part 1 kattorakenteet

Paljon on tapahtunut siitä, kun viimeksi kirjoittelimme tänne ja meillä on jo katto pään päällä. Sen suhteen meillä on varmasti erilainen ratkaisu kuin vähintään 99% omakotitalorakentajista, joten voisi siitä kertoa tarkemmin. Koska olen itse urakoitsija rakennusalan huipulta, eli katoilta, niin halusimme tehdä katon hieman normaalista poiketen.

Kantavat rakenteet: Yläpohjan kantavana rakenteena on ontelolaatta. Etuna sillä on, että rakenteella saadaan pitkiä avoimia tiloja toteutettua ilman kantavia seiniä tai muita turhia pilareita. Meillä yläkerta onkin hyvin avointa tilaa. Miinuksena tietenkin on betonin hankala työstettävyys. Kuitenkin massiivinen laatta varaa niin lämpöä kuin viileää, tasaten lämpötilaeroja kuten muukin betonirakenne talossa. Myös ilmaäänen eristävyys on aivan omaa luokkaansa. No onneksi emme asu lentomelualueella, joten tuolla tuskin ok kovinkaan suurta merkitystä.

Ontelolaatta

Onteloiden päälle asennettiin bitumipohjainen alumiinilaminaattihöyrynsulku. Alumiinilaminaatti varmistaa lämpösäteilyn heijastumiseen takaisin ylöspäin, sekä todella tiiviin höyrynsulkukerroksen. Bitumipohja taas varmistaa, että höyrynsulku antaa hieman anteeksi asennusaikaisia rasituksia, sekä tarttuu primeroituun betoniin todella kovin kiinni. Saumat ovat myös todella tiiviit.

Alkorplus höyrynsulku asennettuna ontelolaattojen päälle

Lämmöneristeinä käytimme Parocin lamellivillaa. Valitsimme normaalia kovemman rasitusluokan eristeet koska alemman katon päälle rakennetaan viherkatto. ROL 50 375 mm lamellivilla + Rob 80 gt 30 mm pintavilla tekivät katoista todella jämäkän, ja oikeastaan unohti kävelevänsä villan päällä. Kivivilla on paloturvallinen, homehtumaton ja hyvin tuulettuva materiaali. Nämä ovat erityisen tärkeitä ominaisuuksia, koska haluamme talostamme terveellisen ja turvallisen asua vuosikymmeniksi. Katon keskimääräinen eristepaksuus eristemateraaleista tehtyjen kaatojen kanssa on noin 470 mm. Joka vastaa U-arvoa 0,07 W/m2K. Tässä ei ole otettu huomioon pientä lisää, jonka viherkatto tuo tullessaan.

Viherkaton alla olevat kattoeristeet Parocin Kivivillaa

Yläkatolla kaadot on toteutettu rungossa, joten siellä kaatoja ei tarvinnut tehdä eristeillä. Sitä kompensoimaan lisäsimme pohjalle 50 mm ROS 50 50 mm eristelevyn. Yläkaton U-arvo jäi kuitenkin vain 0,08 W/m2K tasoon, joka sekin on hieman vaatimustasoa parempi.

Yläkaton rakennetta: kivivillaa 455 mm jonka päällä Alkorplan PVC kate.

Vedenpoisto katoillamme on sisäinen. Tai oikeastaan ulkoinen… No joka tapauksessa katsomme jatkuu seinien ulkopuolella n. 600 mm ja räystäät ovat ylösnostetut. Katto siis muodostaa ”altaan,” josta vesi johdetaan katon räystään ulkopuolelle. Vesi johdetaan kaatojen jiirejä käyttäen kasvoille, jotka vievät veden räystään läpi syöksyputkia pitkin sadevesikaivoille. Koska kaivot ja syöksyt ovat katon ulkopuolella, on syöksyihin asennettava saattolämmitykset, jotka pitävät syöksyt auki myös talvella.

Yläkatto jossa näkyy kaivot katon kulmissa

Vesikatteeksi yläkatolle valikoitui täysin valkoinen korkean heijastuskertoimen omaava Alkorplan PVC ”AlkorCool” kate. Sen SRI, eli solar reflectance index on uutena jopa 115 ja 3 vuoden päästä vielä 92. Mustalla bitumilla SRI on hyvin lähellä nollaa. Mitä tuo sitten tarkoittaa ja miksi? No kate heijastaa mahdollisimman tehokkaasti valoa ja lämpösäteilyä pois katosta. Tällöin rakenteet eivät kerää lämpöä, eikä sisätilat tarvitse niin paljon jäähdytystehoa. Lisäksi aurinkokennot toimivat parhaiten viileässä. Joidenkin tutkimusten peusteella arvioidaan kennoje hyötysuhteen paranevan yhden prosentin kahta astetta kohden. Lämpötilaeron ollessa 30 astetta, viileämpi kenno tuottaa noin 15 % enemmän sähköä kuin lämpimämpi kenno. Ero teoriassa pitäisi olla suuri, mutta game changer on vasta tulossa. Eli kaksipuoleiset kennot. Kaksipuoleiset kennot keräävät valoa kennon molemmilta puolilta. Valkoinen katto heijastaa huomattavasti enemmän valoa keinojen takapuolelle kuin musta katto. Siksi olemme todennäköisesti odottelemassa, että saisimme jostain kaksipuoleiset kennot katollemme. Tällä hetkellä aurinkokennot eivät ole prioriteettilistallamme ykkösenä, mutta vedimme kuitenkin kaapelit teknisestä tilasta räystäälle valmiiksi. Kuka tietää, vaikka meillä olisi messujen aikaan jo kennot katolla?

Yläkerrassa valkoinen AlkorCool kate ja viherkatoissa vaalean harmaa AlkorPlan L kate

Koska kattorakenteemme ei ole aivan tyypillinen omakotitaloissa, niin oman haasteensa tuo hormin läpiviennin toteuttaminen katon läpi. Katossamme on eristeenä siis Parocin Kivivillaa vaivaiset 455 mm. Arkkitehtonisesti olisimme halunneet jonkin peltihormin, jolloin hormi olisi ollut pieni ja sievä. No niiden osalta onkin ongelmana se, että niitä ei saa eristää noin paksulla eristeellä kuin meidän katossamme on. Puhallusvillakatoissa ongelmaa ei ole; potkitaan villaa pois hormin ympäriltä ja homma rokkaa. Meidän siis piti etsiä hormi, joka saadaan eristää koko kattoeristeen matkalta. Onneksi Linnatulen Kimmon kanssa kävimme asiaa läpi, ja löysimme hormin joka on mahdollista eristää jopa 600 mm matkalta.

Viherkaton kuumailmahitsausta

Varaston katoissa toisaalta palattiin hieman tutumpaan ja turvallisempaan ratkaisuun. Katto on loiva katto, jossa myös sisäinen vedenpoisto. Mutta kantavana rakenteena tässä on kertopuupalkit, joiden päälle asennettiin filmivaneri. Kertopuupalkkien väliin asennetaan kivivillat ja alle höyrynsulkumuovi. Suurinpiirtein perus tuulettuva kattorakenne. Vanerin päälle asennettiin suodatinkankaat ja Alkorplan PVC kate, joka on tarkoitettu viherkattona alusrakenteeksi. Viherkatoista kerrotaan sitten myöhemmin.

Kategoriat
Toimittajat

Päänäytteilleasettaja

Asuntomessuilla jokaisessa talossa on oltava päänäytteilleasettaja, joka huolehtii talon esittelystä messujen ajan. Useimmiten tämä näytteilleasettaja on talotehdas, mutta koska meillä ei sellaista ole, niin jouduimme etsimään sitä muualta. Onneksi meillä ei ollut tämän kanssa lainkaan ongelmia, vaan meillä oli päänäytteilleasettaja jo valmiina ennen kuin edes haimme tonttia. Päänäytteilleasettajamme on siis Owens Corning, eli tutummalta nimeltään Paroc. Ohessa linkki Parocin uutiseen aiheesta.

Jos olette seuranneet meidän blogia jo pidemmän aikaa, niin tiedättekin, että Saaran vanha koulu oli homeinen rakennus, jossa hän yliherkistyi homeille. Meidän taloomme yritimme etsiä materiaaleja, jotka eivät homehdu. Siksi valitsimme kivitalon, jossa myös eristeet ovat Parocin kivivillaa. Turvallinen ja terveellinen rakentaminen voidaan tehdä monella tavalla, joista oma ratkaisumme on kivivillaeristeiden käyttäminen betonirunkoisen rakennuksen kanssa. Betoni tasaa kosteuden, lämpötilan ja varmistaa rakennuksen höyrytiiveyden. Kivivilla taas päästää kosteuden liikkumaan rakenteessa vapaasti, ilman että pyrkii keräämään sitä kuiturakenteeseensa. Mahdolliset hetkelliset kosteuden kondensoitumiset katto- ja seinärakenteisiin eivät vahingoita eristeitä tai muita rakenteita.

Seinäelementtivilla Santalan Betonin tehtaalla

Olemme sinänsä onnellisessa asemassa, että työssäni teen lähes päivittäin yhteistyötä Parocin kanssa. Siksi yhteistyö myös oman talomme kanssa muodostui loppujen lopuksi hyvin luonnollisesti. Tavoitteemme tehdä terveellinen ja turvallinen koti meille osuu hyvin yksiin Parocin toiminnan filosofian kanssa, joten saimme nopeasti aluille yhteistyön talon kanssa, ja saimme mahtavan päänäytteilleasettajan kohteeseemme.

Parocin villan asennusta Olympiastadionin katolla

Talomme rakennetaan käyttämällä Parocin kivivilloja, niin katolla, seinissä kuin välipohjissa, sekä teknisissä eristeissä, ja näistä tullaan myös blogissa hieman kertomaan ja tulevaisuudessa jonkin verran lisää. Paroc on julkaissut kampanjasivun messuprojektia varten, joka löytyy Parocin nettisivuilta. Me kuitenkin jatkamme oman blogin kirjoitusta ja julkaisemme täällä omia ajatuksiamme.

Kategoriat
Runko

Nopeat liikkeet on näyttäviä

Muutama viikko on mennyt kuin siivillä. Anturavalujen jälkeen jouduttiin odottelemaan sokkelielementtien toimitusta muutama viikko. Nuo odotusviikot olivat piinallisia. Meillä oli valmius aloittaa elementtien asennus ja silti vain pyöriteltiin peukaloita ja katsottiin kuinka naapureidemme projektit etenivät hyvää vauhtia. Myös kokonaisaikataulu tuntui menevän totaalisen pieleen heti kättelyssä. Harmaita hiuksia … no partakarvoja tuli lisää.

Kun sitten saatiin homma liikkeelle, niin alkoikin tapahtua. Sokkelielementit asennettiin päivässä ja saatiin autokatoksen seinätkin tontille. Autokatoksen ensimmäinen elementti meni nätisti paikalleen, mutta pikainen lennosta tehty päätös ottaa katoksen seinät tontille aikataulusta edellä, olikin sitten melkoinen fiasko. Toinen elementti nimittäin olikin sen verran painavampi, että emme saaneet sitä Hiab autolla paikalleen. Hädin tuskin saimme elementin elementtitelineeseen odottamaan isompaa nosturia. Onneksi.

Sokkelielementtien asennuksen jälkeen alettiin ottamaan aikataulua melkoisella rytinällä kiinni. Sisätäytöt, lattiaeristeet, viemärit, sähköt, raudoitukset, putkityöt, raudoitukset ja muuten mainitsinko jo raudoitukset? Lattiaverkot ja harjateräkset olivatkin melkoinen urakka. Rothin lattialämmitys / lattiaviilennys jouduttiin asentamaan pohjaverkkoon, koska pintaverkon päälle asennettuna putket olisivat tulleet liian lähelle pintaa.

Meille tulee taloon Vieserin Line kaivot, ja niiden asennus oli tehtävä ennen lattiavalua. Pesuhuoneeseen tuli kolme linjakaivoa ja spa-puolelle kaksi. Jouduimme lähtemään palaveriin Helsinkiin kesken kaivojen asennuksen. Palattuamme illalla keittiöpalaverista, kävimme katsomassa miten työt olivat edenneet sillä aikaa. Hämmästykseksemme spa:n kaivot olivat vaihtuneet normaaleiksi kaivoiksi linjakaivojen sijaan. Hirveällä säätämisellä saimme putkimiehen kiinni ja sovimme, että aamulla ensimmäiseksi kaivot vaihdetaan oikeisiin. Murphyn lain mukaan tietenkin kello seitsemäksi tilattu betoniauto kurvasi tontille jo 6:30, ja lattiamiehet halusivat aloittaa valun juuri siitä kohdasta… tietenkin. No saimme kuin saimmekin kaivot vaihdettua, mutta jäivät hieman väärään paikkaan.

Lattiavalu sujuikin sitten erinomaisesti ja tuntui todella hämmästyttävällä, että jo puoli neljä iltapäivällä olimme kävelemässä lattian päällä! Meillä on siis jo lattia!!!

Hieno lattia piti kuitenkin piilottaa melko nopeasti muovien alle, jotta betoni ei kuivuisi liian nopeasti. Siinäpä olikin paahtavassa helteessä melkoinen homma lyhyiksi jääneiden yöunien jälkeen. Onneksi saimme hieman apua, sillä oli siinäkin työsarkaa.

Lauantaina saimmekin nostaa maljan meidän naapureillemme, jotka olivat päässeet harjakorkeuteen. Mahtavia naapureita ja ihanaa yhteisöllisyyttä on jo meidän rakennuttajien keskuudessa. Jostain kumman syystä juteltavaa riittää aina, kun nähdään. Onnea vielä kerran meidän naapuriin.

Kategoriat
Tontti

Kai ne lumet sitten on lähteneet

Corona, nimi joka on tällä hetkellä kaikkien mielessä kaiken aikaa. Se on saanut aikaan ennen näkemättömän myllerryksen kaikkien jokapäiväisessä elämässä. Kuitenkin Coronasta huolimatta meillä hommat ovat alkaneet edetä. Corona on kuitenkin muihinkin vaikuttanut jonkin verran. Palavereihin määrä on hiipunut melkoisesti, ja nekin mitä pidetään ovat siirtyneet verkkoon. Viime viikolla saatiin naapureiden kanssa sovittua maanrakennustöiden aloituspalaveri. Me siis olemme ne epäonniset, joiden tonttien täyttötyöt jäivät meidän rakennuttajien harteille. Ja koska erityisesti rivistön viimeisen tontin täytöt ovat todella haastavat, on meidän tehtävä täytöt yhdessä. Onhan toki järkevää kaikille tehdä ja tiivistää täytöt kerralla joten saadaan hyvä ja tasainen pohja, jolta aloitella paalutus ja perustukset.

Vielä oli kannot paikallaan

Tänään oli sitten vihdoin hieman aloitettu kaivaa pintamaita pois, vaikkakin taisi mennä tämä päivä suurimmalta osaltaan naapurin tontin puiden kaatamiseen. Mutta tosiasia on, että kuokka on lyöty maahan. Joko pääsee muuttamaan? Ai ei vai… hmpf…

Kategoriat
Tontti

Kuokka maahan ”Sit ku lumet lähtee”

Projektin aloituksen aikataulu on ollut meillä pitkään hyvin tarkasti, mutta täysin määrittelemättömästi: ”Sit ku lumet lähtee.” Mutta nyt näyttää siltä, että jos lunta on ollut maassa muutaman päivän koko talvessa, niin kai se sit täyttää kriteerit, eikö? No pakkohan jotain oli päättää, joten sitten mentiin lyömään homma kalenteriin. Huhtikuun alussa aloitetaan maanrakennustyöt ja viikolla 17 paalutus. Viikolla 18 anturat paikalleen ja sitten valuhommiin. Sounds good, eh? Tällä suht väljällä aikataululla sitten on pikkuhiljaa pätkitty puut ja kerätty risut (tai siis anoppi ja appiukko orjatyövoimana hoiti homman kotiin, mutta kuten asiaan kuuluu, niin pakkohan se on itse ottaa kaikki kunnia tapahtuneesta.) Enää olis pöllien roudaaminen tontilta pois, eikä tässä ole onneks kiire.

Näin se homma etenee…

Aloin sopimaan maanrakennusurakoitsijan kanssa hieman alustavasti jo rakennuksen merkkauksen ja aloituskokouksen aikataulua, kun yhtäkkiä sain kuulla että ei viitsitä odotella turhaan huhtikuun alkua, vaan viikon päästä lähdetään hommiin. Aku Ankan sanoin: ”KÄÄÄÄÄÄÄÄKS!!!!” Nyt se sitten oikeasti alkaa realisoitumaan. Ensi viikolla siis aletaan tekemään meidän laguunistamme rakennuspaikkaa! Vaikka tässä ollaan melkoista vauhtia viety asioita eteenpäin, niin nyt vasta se paniikki alkaa tuntumaan mahanpohjassa asti. Lvi ja sähkösuunnitelmat on pakko saada valmiiksi, keittiö, valaistus suunnitelmien yhteensovittaminen, perustustarvikkeiden tilaus, eristeiden tilaus aaaargghhhh…. paniiikki iskee!!!

Savu nousee päästä!
Kategoriat
Suunnitelmat Tontti

Lisää suunnittelua, aikataulutusta ja hyviä uutisia

Pari viikkoa taas vierähtänyt melko sumussa rentouttavan loman jälkeen. Heti loman jälkeen otettiin hetken hengähdystauko, ja keskityttiin työasioihin, ja vähän jopa meidän telinevoikkarin seuran hommiin. Pitkän linjan seura-aktiivina on haikeaa, mutta käytännön olosuhteiden pakosta jättäydyttävä seuran johtokunnasta pois tämän kauden jälkeen. Niin kun kaikki tätä blogia lukeneet varmasti ovat rivien välistä osanneet lukea, että vapaa-aika on täysin tuntematon käsite. No eihän sitä kovin pitkään nytkään riittänyt, vaan aika nopeasti alettiin jälleen selvittelemään asioita. Ensin tiistaina palaveri ilma-vesilämpöpumpuista ja lattiaviilennyksestä. Aiemmin olimme selvitelleet, että lattiaviilennys on mahdollista myös VILP:in kanssa, mutta eihän se sitten niin yksinkertaista tietenkään voi olla. Pitkin hampain jouduin myöntämään, että menee liian hankalaksi. Käytännössä olisi pitänyt asentaa lattiaan sekä lämmitysputkisto, että viilennysputkisto, jos olisi halunnut laitostoimittajan ohjauksen toimivan. Toki itse puukottamalla erkkaa-purkkaa virityksillä tuon olisi saanut toimimaan, mutta ohjaus olisi sitten pitänyt rakentaa itse. Se ei houkuttanut sitten yhtään. Loppuviikolla oli sitten vuorossa lisää talotekniikkajuttuja. Tällä kertaa aurinkopaneeleita ja sähköasioita yleensä. Pidimme erään firmani yhteistyökumppanin kanssa pikaisen puhelinpalaverin, jossa yritimme hieman kartoittaa mahdollisuuksia yhteistyöhön myös oman messuprojektimme osalta. Meillä kun on hieman erilainen katto tulossa, kuin yhdessäkään omakotitalossa tähän mennessä Suomessa on, joten aurinkopaneelien osalta on harkittava tarkkaan kenen kanssa haluamme lähteä tekemään yhteistyötä. Katsotaan minkälaiseen ehdotukseen päätyvät. Itseäni kiinnostaa melkoisesti mitä saamme aikaan. Polkaisemme myös sähkösuunnittelun käyntiin ja saimmekin viikonloppuna jo jotain alustavaa ajatusta pistorasioiden paikoista ja ulkovalaistuksesta.

Olen melkoisen projektiorientoituneessa tilassa, joten viikonloput on ollut hankala pysytellä nahoissani. Olimme onneksi soittaneet Ravaan ja tiedustelleet hieman luvan tilannetta ja sitä milloin pääsisimme jo hommiin. Ilmeisesti meidän jatkuviin kysymyksiin oltiin jo niin kyllästyneitä, että meille kerrottiin, että puiden kaataminen voidaan aloittaa vaikka heti. No mehän tartuimme sitten tuumasta toimeen ja lauantai-aamuna Saaran vanhempien kanssa tontille puuhastelemaan vesurin, kirveen ja akkuketjusahan kanssa. Puita kaatui melko nopeasti, kunnes Makitan ketjusahan akut loppuivat. No ei hätiä mitkä. Saara hyppäsi autoon ja porhalsi hakemaan työkaveriltani moottorisahaa. Hetken päästä moottorisaha alkoi laulamaan ja homma jatkui… ja jatkui …. ja jatkui… Moottorisahan ketju oli niin kesäterässä, että ainoa vielä pystyssä ollut koivu taisi loppujen lopuksi sitten katketa kitkan polttamana ennemmin kuin sahattuna. Siinä vaiheessa sitten alkoikin motivaatio moottorisahan laulattamiseen loppua melko äkkiä, ja suuntasimme kohti kotia. Saara päätyi illalla työkavereidensa kanssa Hartwall areenalle Suomi-Love konserttiin, ja minä kaverini kanssa maistelemaan Skottiviskejä.

Sunnuntai-aamuna sitten pirteänä hyvin (vähän) nukutun yön jälkeen taas tontille jatkamaan hommia. Pätkittäin puita ja kuskattiin risuja tontin reunalle. Työtä helpotti huomattavasti se, että tontin korkeuserot ovat melkoiset johtuen puretusta pistoradasta, sekä se, että ilma oli lämmennyt reilusti edellisestä päivästä. Päivän jälkeen olimme aivan puhki, sekä yltä päältä aivan mutaiset. Onneksi anoppi ja appiukko ovat tämän viikon aikana pikkuhiljaa jatkaneet siitä mihin viikonloppuna jäimme. Suurkiitos heille!! Tällä viikolla maanantai-illalle sovittu palaveri peruuntui, joten kerrankin vapaailta! Whoah! Illassa
ehtii tekemään vaikka mitä! Siis vaikka koomata sohvalla koko illan katsoen netflixiä. Eihän me sellaista eihän? Tiistaina sitten tuli vähän aktivoiduttua ja ilta meni osittain sähköposteja kirjoitellessa ja vähän taas orientoituessa projektiin. Keskiviikkona olikin vuorossa asuntomessujen rakentajailta. Saimme jälleen hieman tietoa ajankohtaisista asioista. Myös Carunan porukka kävi esittelemässä meille sähköverkon rakennusaikataulua. Meille esitettiin Lohjan Kaupungin toimesta syksyllä aikataulu, jonka mukaan olisimme voineet aloittaa rakennustyöt joulukuussa. Voitte siis kuvitella kuinka hämmästyneitä olimme kuullessamme, että sähköverkon rakentaminen ei ole vielä läheskään valmis. Ja itse asiassa näyttää, että meidän perustusvalujen aikaan suurinpiirtein alueelle olisi mahdollisesti tulossa sähköt. Niinhän se on, että, hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Tässä tapauksessa oltiin tosiaan jääty siihen puoliksi tehty kohtaan ja Carunallekin tuli hämmästyksenä, että me olemme aloittamassa jo ennen kuin he ovat valmiita. Näin sitä saadaan tyytyväisiä asiakkaita. No toivomme, kuitenkin että saamme sähköt ajoissa, ettei tarvitse alkaa vuokraamaan agrikaattia. Muuten ilta oli mukava ja oli mahtavaa jutella taas toisten kohtalotovereiden kanssa heidän projektinsa etenemisestä.

Vaikka kaikki ei aina mene niin kuin Strömsössä, niin saattaa se silti joskus mennäkin. Tänään saimme tiedon, että olemme saaneet rakennusluvan projektillemme. Emme mitenkään voi uskoa, että meidän lupamme oli sitten kuitenkin kaikesta huolimatta ensimmäinen asuntomessujen rakennuslupa. Lähdimme syksyllä tilanteesta, jossa saimme tontin, mutta suunnittelemamme talo ei sopinut mitenkään meille myönnettylle tontille. Kyllä me otamme täyden kunnian, eikä arkkitehdillä ole mitään osaa eikä arpaa asiaan… 🙂 Ehkä suurin kunnia kuitenkin asiasta kuuluu Arkkitehdillemme Esmeraldalle, joka joululoman aikana ehti synnyttää toisen lapsensa, samalla vieden meidän projektia lupaprosessissa eteenpäin. Niin siis bäck to bisness. Lähdimme syksyllä nollasta liikkeelle ja saimme suunnitelmat kasaan pitäen tiukasti kiinni aikaisemmasta aloitusaikataulusta. Stressi on ollut välillä melkoinen, eikä se taida ihan vielä helpottaa. Vaikka menimme luvan saamisessa viime metreillä muiden ohi, taitaa monella olla suunnitelmat kuitenkin pidemmällä kuin meillä.

Kategoriat
Suunnitelmat Toimittajat

Hiihtoloma, shoppailuloma

Aloimme tyypilliseen tapaamme miettiä lomasuunnitelmia jo hyvissä ajoin joulun tienoilla. Kuten aina, Saaralla oli jo kamala matkakuume, ja minä en niin kamalan innostunut ollut koko ajatuksesta, tietäen että taloprojektin suhteen ehkä on jotain pientä puuhasteltavaa. Ehdottelinkin, että voin hyvin jäädä yksin kotiin hoitamaan asioita eteenpäin, jos vaikka Saara ja lapset haluavat lähteä jonnekin. Muut eivät halunneet sittenkään lähteä minnekään ilman minua, joten jäimme kaikki kotiin viettämään rentouttavaa lomaviikkoa.

Eihän me montaa laattaa tarvita?

No lomaa edeltävällä viikolla olimme saaneet maanantaille yhden palaverin sovittua yhden mahdollisen keittiötoimittajan kanssa. Jouduin maanantaiaamusta käymään yhdellä työmaalla asiakkaan kanssa, joten päädyimme keittiöstudioon vasta iltapäivästä. Olimme käyneet syyslomalla jo samaisessa paikassa tutustumassa heidän tarjontaansa. Pikaisella tutustumisella jäi keittiöstä hyvä fiilis. Siksi tässä pari viikkoa sitten kävin yksin juttelemassa tarkemmin omasta keittiössämme Saaran ollessa educa-messuilla. Kävimme melko tarkasti yhdessä Saaran kanssa keskustelemamme speksin muuten läpi, yhdellä pienellä muutoksella. Ajatuksissa oli tuoda puuta pehmentämään hieman kovaa sisustustamme. Puumateriaaliksi arkkitehti oli ajatellut pähkinää ja Saara taas enemmän ehkä tammea. Olimme pohtineet Dekton tasoja keittiöön, mutta muutamassa sekunnissa pääni käännettiin takaisin yhteen suurimpaan inhokkiini, ruostumattomaan teräkseen. Kuka olisi uskonut, että RST-taso voisi tulla meidän keittiöömme, mutta oikeasti nyt perinteinen RST-taso oli syntynyt uudestaan ja rakastuin suorastaan siihen. Taisipa keittiömyyjä mainita, että: ”Taitaa rouva katua että päästää miehen yksin keittiökauppaan.” Pienen säädön jälkeen sovimme, että Laura alkaa suunnittelemaan meille keittiötä. Saimmekin ennen lomaa kolmelta keittiötoimittajalta suunnitelman keittiöstä. Yksi oli selkeästi lähtenyt omille teilleen ja suunnitellut käytettävissä olevaan tilaan keittiön, joka oli hyvin paljon erilaisen keittiön kuin mitä olimme ajatelleet. Toiminnallisuus ja visuaalisuus eivät mielestämme toimineet, joten jätimme tämän ulos vaihtoehdoista. Toinen taas oli uskollisesti suunnitellut keittiön toiveidemme mukaisesti, ja suunnitelma oli hyvä. Olimme jo myytyjä, ja lähes päättäneet keittiötoimittajan. Kunnes saimme kolmannen vaihtoehdon nenämme eteen… Ilmeni hyvin selkeästi, että emme me oikeastaan tienneet mitä halusimme, ennen kuin Lauralla oli rohkeutta ja visiota tuoda meille eteen keittiö, jota emme olleet edes ajatelleet vaihtoehtona. Ja kyllä taso oli RST-taso. Toiminnallisuudessa oli vielä muutama puute, mutta maanantain palaverissa tuunattiin hieman toiminnallisuutta vielä toivomaamme suuntaan. Lisäksi jo kertaalleen hylkäämämme Gaggenau tuli uudestaan vaihtoehtoiseksi kodinkonetoimittajaksi. Ollaanko me menettämässä se ainoa asia joka ensimmäisestä suunnitelmasta jäi jäljelle, eli Festivon jääkaappi (anteeksi, kylmiö.) Mahdollisesti… Keittiöstudion jälkeen suuntasimme vielä ABL-laatoille hieman hakemaan inspiraatiota. Bit mistake! Huge! Valikoimassa oli 345 miljoonaa harmaata laattaa. Tähän kun lisätään muut värit, niin hyperventiloin jo ensimmäisen laattahuoneen jälkeen. Päädyimme pienen keskustelun jälkeen palata keskustelemaan Esmeraldan (arkkitehtimme) kanssa ennen kuin tohdimme astua jalallamme uudelleen paikkaan, jonka laattaesitekirjasto saa Aleksandrian kirjastonkin kalpenemaan rinnallaan.

Tiistai meni sitten appiukon synttäreitä viettäen päivällä, ja illalla suuntasimme palaveeraamaan ystävämme Sampan kanssa. Samppa on meidän projektimme vaikeasti selitettävissä oleva osa, jonka osuus on jotain joka saattaa olla vielä vaikeammin selitettävissä tai ehkä jopa mahdottomaa lähentelevä konsepti. Onko tarpeeksi epäselvää? Hyvä, sillä niin se on meillekin. No keskustelimme sisustuksesta ja valaistuksesta. Joo valaistuksesta… Itse olen harrastelijapuuhastelijastudiovalokuvaaja, joten innostuin hieman valaistuksesta ja keskustelimme Sampan kanssa melko kiihkeästi aiheesta. Noin tunnin keskusteltuamme tajusin yhtäkkiä, että vaikka puhuttiin teoriassa samaa kieltä ja käytimme samoja termejä niin jotain oli pahasti pielessä. Ilmeni että samat termit jotka kuvaavat valoja studiovalaisussa, eivät sitten olleet samoja valosuunnittelussa. Molemmat kuvittelivat ymmärtäneensä toisiaan, mutta no hell no. Onneksi ilman suurempia kolhuja kummankaan egoon päästiin pikkuhiljaa kartalle ja asiassa, josta emme siis ole täysin varmoja mikä se on, eteenpäin. Kello läheni taas jo kahdeksaa, joten oli aika suunnata kotiin jälkikasvun kanssa seurustelemaan.

Valo kun valo, kuha vaa on.

Keskiviikon aloitimme kevyesti käymällä Pankissa. Rakas vaimoni oli varma, että meillä menee pankissa pitkään, joten olimme sopineet palaverin Skaalan kanssa klo 13. Pessimisti ei pety, ja ryntäsimme pankin ovesta ulos jo puolen tunnin päästä hypätyn auton rattiin ajatellen ehtivämme uudestaan Lauraa tapaamaan keittiöstudioille. Esmeralda oli jo aamusta suunnannut ABL-laatoilta hakemaan näytelaattoja ja meidän piti tavata Keittiöstudioilla. Aikamme ihmettelimme sitten Gaggenaun jääkaappipakastinta joka oli esillä mallikeittiössä. Onhan sen materiaalit ja laatu vailla vertaa, mutta pakakastimen koko jäi kyllä melko pieneksi, ja vaatisi toisen pakastimen. Mietintämyssyyn jää vielä henkiseksi. Esmeraldan vihdoin päästyä laattanäytteiden kanssa perille, totesimme suunnitelman melkoisen buenoksi. Ollessamme valmiit, totesimme, että Skaala oli pakko jättää väliin ja siirryimme fiilistelemään hanoja ja suihkuja. Ihastelimme myös WC pönttöjä yms. Saimme tarjouspyynnön tehtyä aivan mielettömän upeista hanoista ja suihkuista koko taloon. Kun oltiin päästy vauhtiin, niin suuntasimme n. Klo 16 lounaan kautta jatkamaan palaveria arkkitehdin kanssa. Keskustelimme pitkään portaista, kaiteista, laatoista, julkkareista, kylpyhuoneesta, valoista, yms yms. Ja heti taas kahdeksan maissa suuntasimme hetkeksi tapaamaan jälkikasvuamme.

Torstaille olimme sopineet sitten kello 08:00 palaverin päänäytteilleasettajan kanssa. Kävimme hieman läpi markkinointisuunnitelmaa ja pohdimme muita toimijoita kohteessa. Onneksi meillä on mahtava näytteilleasettaja, joka ei halua rajoittaa meitä kovinkaan paljon. Mutta tästä varmasti kirjoittelemme myöhemmin lisää. Kerrankin oli rauhassa aikaa käydä lounaalla. Otimme tästä mahdollisuudesta kaiken irti ja istuimme rauhassa Stadissa kiireettömällä lounaalla. Sieltä suuntasimme palaveriin Liuskemestareiden Artun kanssa. Kävimme tarkemmin läpi suunnitelmat ja monia muitakin mahdollisuuksia, jotka vielä jäävät hautumaan. Teimme siinä sitten kaupat ensimmäisen kerroksen julkisivumateriaaleista. Mahtavaa kun saadaan niin mielettömän upea julkisivu alakertaan. Eikä varmasti yläkertakaan jätä kylmäksi. Illaksi sovimme vielä palaverin Skaalan kanssa ikkunoista ja ovista. Tämäkin neuvottelu päättyi kädenpuristuksen ja tilauksen allekirjoittamiseen.

Perjantaina olimme sopineet vain yhden neuvottelun ja onneksi saimme sen sovittua Lohjalle. Huh! Tällä kertaa vuorossa oli Alotec Oy ja viherkatto. Kävimme kokonaisuuden läpi tarkasti ja keskustelimme pitkään viherkaton tekemisestä, kasvamisesta ja hoidosta. Jälleen lyötiin kaupat samantien ja kirjoittelin tilauksen illalla rauhassa kotona.

Meillekin tulee vähän runsaampi viherkatto… tai kaksi
Kategoriat
Byroslavia

”V” niinkun verottaja Part Deux

Verottajan kansainvälisestikin palkittu asiakaspalvelualttius löi meidät suorastaan ällikällä. Lupaus hoitaa varainsiirtoveroilmoituksen käsittely jo kuuden kuukauden sisällä, antoi meille toivonkipinän siitä, että ehkä meidänkin projektimme voisi joskus alkaa. Pari päivää viimeisen verottajan asiakaspalvelukokemuksen jälkeen kilahti tietokoneeni sähköpostin merkiksi. Jännityksellä silmäilin postia ja totesin sähköpostin tulleen Maanmittauslaitokselta. Sähköpostissa maanmittauslaitoksen virkailija esitteli itsensä ja kertoi käsittelevänsä meidän lainhuutohakemusta. Hän tiedusteli ystävällisesti, että olemmeko mahdollisesti muistaneet, että varainsiirtovero pitäisi hoitaa ennen kuin voivat hoitaa lainhuudon loppuun asti. Muutaman viestin vaihdettuamme ja saatuani selitettyä hieman aikatauluhaasteitamme ja verottajan Suuren Laskukoneen Hammaspyörän rikkoutumisen, sain vastauksena pyynnön lähettää kuittikopiot varainsiirtoveron maksusta verkkopankista. Peläten Nigerialaisprinssin pitkää varjoa hitaasti harkiten klikkasin auki verkkopankin ja tulostin PDF-muodossa kuittikopiot maksuista. Rohkaisin kuitenkin mieleni ja lähetin kuittikopiot Maanmittauslaitokselle sähköpostitse ja jäin odottamaan. Mutta mitään ei tapahtunut. Nigerialainen prinssi ei tyhjentänytkään rakennustiliämme, vaikka pelkäsimme pahinta. Olihan sentään perjantai ja kello löi jo neljä. Viikonloppu meni yllätys yllätys raksaprojektia pähkäillessä ja koko episodi unohtui. Maanantaiaamuna suuntasin kohti Turkua työmatkalle. Katolla meren rannassa rapsakan tuulen hyväillessä partaani, tunsin puhelimen värähtävän taskussani sähköpostin merkiksi. Sain ilmoituksen Maanmittauslaitoksen järjestelmästä, että lainhuuto oli käsitelty.

Sitten hieman vakavavoidutaan. Kaikenkaikkiaan on pakko kehua maanmittauslaitoksen toimintaa ja asiakaspalvelua. Siellä oikeasti haluttiin saada asiat etenemään ja palvelu oli aivan esimerkillistä. Verottajan toiminta taas oli todella tympeää, ja palvelusta ei kyllä ollut merkkiäkään. On käsittämätöntä, miten Maanmittauslaitos toimii niin upeasti, kun taas toinen valtion virasto on ottanut mallia DDR:n asiakaspalveluoppaasta, ja pyrkinyt siitäkin vielä karsimaan kaiken mahdollisuuden palvelulle. Tämän ja edellisen byroslavia-kirjoituksen välillä on mennyt aikaa jo huomattavasti. Siksi jopa verottaja oli saanut käsiteltyä varainsiirtoveroilmoituksemme noin kuukauden sen jälkeen kun saimme lainhuudon. Nyt siis meillä on Lainhuuto, ja pääsemme eteenpäin byrokratiassa. Seuraavana byroslavia-etappina on Lohjan Rakennusvalvonta, jonka kanssa toistaiseksi on ollut jopa miellyttävä asioida.

Kategoriat
Byroslavia

Voihan V… niin kun Verottaja

Saimme Lohjan Kaupungin kanssa tehtyä joulukuun puolessa välissä tonttikaupat noin 2 kuukautta asuntomessuorganisaation antamasta aikataulusta myöhässä. Kah kun byrokratia näemmä vie aikansa. No loppujen lopuksi pienestä viiveestä huolimatta saimme tontin ostettua ja intoa puhkuen jätimme lainhuudon suosiolla joulun välipäiville. No joulukinkkua maha täynnä aloimme täyttelemään maanmittauslaitoksen nettipalvelussa lainhuutolomaketta. Olimme varautuneet pitkään sessioon keräämällä kaikki mahdolliset tiedot valmiiksi esille, tankanneet kahvia, suklaata ja tietenkin kinkkua jotta jaksamme koko prosessin tehdä yhdeltä istumalta. Meidän suunnattomaksi hämmästykseksemme saimme maanmittauslaitoksen palvelussa lainhuutohakemuksen täytettyä noin minuutissa. Kun hakemus oli täytetty, niin palvelu kysyi, haluaisimmeko hakea kiinnitykset samalla kiinteistölle. Jälleen vain pari minuuttia myöhemmin olimme valmiit ja maksoimme kyseisen instanssien veronomaiset maksut, jotta saamme tontin virallisesti omiin nimiimme. Lopuksi Palvelu vielä muistutti, että myös verottaja, tuo kansakuntamme palvelualttein instanssi haluaa pienen nimellisen prosenttiosuuden kauppasummasta. Silmät pyöreinä hämmästyksestä homman sujuessa kuin tanssi, päätimme jatkaa byrokratiamaratooniamme kohti omavero-palvelua. Jälleen yllättävän lyhyen surffailuun ja ohjeiden lukemisen jälkeen päädyimme tekemään varainsiirtoveroilmoitusta. Pakko myöntää tässäkin, että meidän lompakostamme hyvää huolta pitävä verottaja on saanut nettipalvelunsa helpoksi ja jopa käyttäjäystävälliseksi. Parissa minuutissa olimme molemmat täyttäneen ilmoitukset ja painettuamme lähetä nappia, palvelu vielä kysyi ystävällisesti, haluaisimmeko päästä rahoittamien eroon nyt vai vasta myöhemmin. Koska palvelu osasi houkutella meidät eroon rahoistamme, kuin edesmennyttä Nigerialaisprinssin kuolinpesää edustava ystävällismielinen notaari, päätimme jälleen vaihtaa palvelua ja siirtyä pankkitiliämme pienentämään verkkopankkiin. Kaikki pahimmat pelkomme ja epäilyksemme olivat tiessään ja liputimme suunnattoman suurta Suomen Lippua saatuamme byrokratiamaratoonimme päätökseen noin kahdessakymmenessä minuutissa. Päätimme siis vetäytyä ansaitulle päivälevolle urakan jälkeen.

Uusi vuosi ja uudet kujeet. Arjen koittaessa uuden vuoden jälkeen aloimme hieman ihmettelemään miksi lainhuudosta ei ole kuulunut mitään. Kyllä ei ollut kulunut vielä montakaan päivää byrokratiamaratoonista, mutta innostuneena erinomaisista nettipalvelusta kirjauduimme maanmittauslaitoksen palveluun ja totesimme, että lainhuuto on vireillä. Hienoa, mahtavaa… en muuta odottanutkaan kun oli joulun ja uudenvuoden aikaan moni virkailija päättää lomailla ansaitusti. No edelleen innoissani nettipalveluista ajattelin tarkastaa omaverosta tilanteen. Muutaman klikkauksen ja tunnistautumisen jälkeen sisään palveluun ja odotin tilanteen olevan vastaava kuin maanmittauslaitoksella. Verottajan Suuri Laskukone on edelleen laskemassa suunnattomia kovalla työllä ansaitsemiamme euroja. Mutta hämmästyksekseni Suuri Laskukone oli jo työnsä tehnyt ja mahdollisesti hylännyt rahamme, sillä omaverosta löytyi pahaenteinen ilmoitus: ”Sinulla on XXXX,XX euroa kohdistumattomia varainsiirtoveroja.” Eipä lannistuta vielä. Seuraava päivä oli vielä arkipäivä, joten soittoa Verottajan palvelevaan puhelinpalveluun. ”Kaikki virkailijamme ovat juuri nyt varattuja. Jonossa on yli kymmenen puhelua. Palvelemme teitä hetken kuluttua.” Ilmoittaa miesääni puhelimessa, ja puhelimesta alkoi kuulua musiikkia. Jäin hetkeksi kuuntelemaan musiikkia kunnes hetken kuluttua uudestaa, miesääni lupaavasti kertoo minua palveltavan aivan hetken päästä. Muutaman syklin minuutin päästä kuitenkin laitan puhelimen kaiuttimella ja jatkan työntekoa. Oletteko muuten koskaan miettineet miten ihmiset nauttimaan jonotusmusiikista? Palveleva Verokarhumme on löytänyt täydellisen reseptin jonotusmusiikkiin, jonka salaisuuden join kaikille tässä paljastaa:

Valitse mahdollisimman yksitoikkoinen kappale

Pidä huolta että musiikin rentouttava vaikutus on negatiivinen kaikille mahdollisille kohderyhmille.

Musiikki on valittava niin, että se on mahdollisimman tasainen jossa vaihtelua rytmissä tai temmossa ei sallita

Keskeytä musiikki säännöllisin väliajoin kannustamalla kuulijaa kertomalla kuinka sinua palvellaan aivan hetken kuluttua

Noin 45 minuuttia myöhemmin saan verovirkailijan puhelimen päähän. Kysyin ystävällisesti mahdollista syytä miksi Suuri Laskukone ei ollutkaan syönyt rahojamme vaan olikin jättänyt kohdistamatta? Virkailija kuunteli ystävällisesti asiaani ja alko kaivelemaan Suuren Laskukoneen sisuksista syitä tapahtuneeseen. Hetken kuluttua Suuren Laskukoneen sisuksista löytyi rikkinäinen hammaspyörä. Sen puuttuva hammas oli kohdassa jossa meidän varainsiirtoveroilmoituksen kiinteistötunnus syötettiin Suuren Laskukoneen sisuksiin. Kuitenkaan Suuren Laskukoneen sisuksista ei löytynytkään tunnusta, jonka olimme sinne syöttäneet, joten Suuri Laskukone jäi jumiin, ja hammaspyörän hammas halkesi. Virkailija kertoi, että näin voi joskus tapahtua, jos on uuden juuri kaavoitetun alueen kiinteistötunnuksesta kyse. Ongelmana on, että Suureen Laskukoneeseen ei näitä tunnuksia ole vielä syötetty, joten varainsiirtoveroilmoituksemme ei siis voi mennä Suuren Laskukoneen kautta. Tämä tarkoittaa, että veroilmoituksemme joutuukin käsin tarkastettavaksi. Minkäänlaista arviota käsitarkastuksen kestosta ei kuulemm virkailija voinut antaa. No puhelun ja jonotuksen kestettyään kaksi kertaa pidempään kuin byrokratiamaratoonimme, jouduin lannistuneena antamaan periksi.

Vajaan viikon päästä koin ihmeellisen tarmon puuskaan ja tartuin uudestaan puhelimeen ensin moneen kertaan harjoiteltuani mahdollisimman vakuuttavaa ja miellyttävää puhetapaa, jolla hurmaisin Suuren Laskukoneen käyttäjän. Jälleen kuunneltuani samaa jonotuamusiikkia noin 45 minuuttia sain Suuren Laskukoneen käyttäjän langan päähän. Kerroin jälleen asiani, ja pääsimme samalla tavalla uudestaan kohtaan jossa minulle selitettiin hammasrattaan vaurioituneen Suuren Laskukoneen sisuksissa. Tästä en kuitenkaan tällä kertaa lannistunut, vaan yritin perustella, lainhuudon kiireellisyyttä ja vedota virkailijaan, jotta hän kaivaisi ilmoituksemme pohjattoman kaivon pohjalta ja voisi käsitellä sen nopeammin. Virkailija kuitenkin ystävällisesti kieltäytyi sanomalla Päivi Räsästä mukaillen EI! Sotilaskoulutukseni avulla päädyin yrittämään koukkausta vasemmalta. Räsänen kuva ilmestyi kuitenkin koukkauyritykseni päätteeksi jälleen nenäni eteen. Koukkaus oikealta, sai jälleen yhtä voittamattoman Räsänen eteensä. Ei ei ei ja EI! Vihdoin minun oli pakko uskoa ja vaihdoin kokonaan kysymystä. Halusin tiedustella mahdollista odotusaikaa käsittelylle. Tähän kysymykseen en saanut vastausta. Muutaman koukkausyrityksen jälkeen virkailija kuitenkin suostui kertomaan lohduttaen, seuraavan ilouutisen: ”Lain mukaan lainhuuto on suoritettava 6 kk:n sisällä kaupanteosta. Kyllä se varainsiirtoverokin varmasti siihen mennessä on käsitelty.”

Virkailijan optimistisyys sai minut suorastaan sanattomaksi. Suljin puhelimen.