Kategoriat
Suunnitelmat Tontti

Lisää suunnittelua, aikataulutusta ja hyviä uutisia

Pari viikkoa taas vierähtänyt melko sumussa rentouttavan loman jälkeen. Heti loman jälkeen otettiin hetken hengähdystauko, ja keskityttiin työasioihin, ja vähän jopa meidän telinevoikkarin seuran hommiin. Pitkän linjan seura-aktiivina on haikeaa, mutta käytännön olosuhteiden pakosta jättäydyttävä seuran johtokunnasta pois tämän kauden jälkeen. Niin kun kaikki tätä blogia lukeneet varmasti ovat rivien välistä osanneet lukea, että vapaa-aika on täysin tuntematon käsite. No eihän sitä kovin pitkään nytkään riittänyt, vaan aika nopeasti alettiin jälleen selvittelemään asioita. Ensin tiistaina palaveri ilma-vesilämpöpumpuista ja lattiaviilennyksestä. Aiemmin olimme selvitelleet, että lattiaviilennys on mahdollista myös VILP:in kanssa, mutta eihän se sitten niin yksinkertaista tietenkään voi olla. Pitkin hampain jouduin myöntämään, että menee liian hankalaksi. Käytännössä olisi pitänyt asentaa lattiaan sekä lämmitysputkisto, että viilennysputkisto, jos olisi halunnut laitostoimittajan ohjauksen toimivan. Toki itse puukottamalla erkkaa-purkkaa virityksillä tuon olisi saanut toimimaan, mutta ohjaus olisi sitten pitänyt rakentaa itse. Se ei houkuttanut sitten yhtään. Loppuviikolla oli sitten vuorossa lisää talotekniikkajuttuja. Tällä kertaa aurinkopaneeleita ja sähköasioita yleensä. Pidimme erään firmani yhteistyökumppanin kanssa pikaisen puhelinpalaverin, jossa yritimme hieman kartoittaa mahdollisuuksia yhteistyöhön myös oman messuprojektimme osalta. Meillä kun on hieman erilainen katto tulossa, kuin yhdessäkään omakotitalossa tähän mennessä Suomessa on, joten aurinkopaneelien osalta on harkittava tarkkaan kenen kanssa haluamme lähteä tekemään yhteistyötä. Katsotaan minkälaiseen ehdotukseen päätyvät. Itseäni kiinnostaa melkoisesti mitä saamme aikaan. Polkaisemme myös sähkösuunnittelun käyntiin ja saimmekin viikonloppuna jo jotain alustavaa ajatusta pistorasioiden paikoista ja ulkovalaistuksesta.

Olen melkoisen projektiorientoituneessa tilassa, joten viikonloput on ollut hankala pysytellä nahoissani. Olimme onneksi soittaneet Ravaan ja tiedustelleet hieman luvan tilannetta ja sitä milloin pääsisimme jo hommiin. Ilmeisesti meidän jatkuviin kysymyksiin oltiin jo niin kyllästyneitä, että meille kerrottiin, että puiden kaataminen voidaan aloittaa vaikka heti. No mehän tartuimme sitten tuumasta toimeen ja lauantai-aamuna Saaran vanhempien kanssa tontille puuhastelemaan vesurin, kirveen ja akkuketjusahan kanssa. Puita kaatui melko nopeasti, kunnes Makitan ketjusahan akut loppuivat. No ei hätiä mitkä. Saara hyppäsi autoon ja porhalsi hakemaan työkaveriltani moottorisahaa. Hetken päästä moottorisaha alkoi laulamaan ja homma jatkui… ja jatkui …. ja jatkui… Moottorisahan ketju oli niin kesäterässä, että ainoa vielä pystyssä ollut koivu taisi loppujen lopuksi sitten katketa kitkan polttamana ennemmin kuin sahattuna. Siinä vaiheessa sitten alkoikin motivaatio moottorisahan laulattamiseen loppua melko äkkiä, ja suuntasimme kohti kotia. Saara päätyi illalla työkavereidensa kanssa Hartwall areenalle Suomi-Love konserttiin, ja minä kaverini kanssa maistelemaan Skottiviskejä.

Sunnuntai-aamuna sitten pirteänä hyvin (vähän) nukutun yön jälkeen taas tontille jatkamaan hommia. Pätkittäin puita ja kuskattiin risuja tontin reunalle. Työtä helpotti huomattavasti se, että tontin korkeuserot ovat melkoiset johtuen puretusta pistoradasta, sekä se, että ilma oli lämmennyt reilusti edellisestä päivästä. Päivän jälkeen olimme aivan puhki, sekä yltä päältä aivan mutaiset. Onneksi anoppi ja appiukko ovat tämän viikon aikana pikkuhiljaa jatkaneet siitä mihin viikonloppuna jäimme. Suurkiitos heille!! Tällä viikolla maanantai-illalle sovittu palaveri peruuntui, joten kerrankin vapaailta! Whoah! Illassa
ehtii tekemään vaikka mitä! Siis vaikka koomata sohvalla koko illan katsoen netflixiä. Eihän me sellaista eihän? Tiistaina sitten tuli vähän aktivoiduttua ja ilta meni osittain sähköposteja kirjoitellessa ja vähän taas orientoituessa projektiin. Keskiviikkona olikin vuorossa asuntomessujen rakentajailta. Saimme jälleen hieman tietoa ajankohtaisista asioista. Myös Carunan porukka kävi esittelemässä meille sähköverkon rakennusaikataulua. Meille esitettiin Lohjan Kaupungin toimesta syksyllä aikataulu, jonka mukaan olisimme voineet aloittaa rakennustyöt joulukuussa. Voitte siis kuvitella kuinka hämmästyneitä olimme kuullessamme, että sähköverkon rakentaminen ei ole vielä läheskään valmis. Ja itse asiassa näyttää, että meidän perustusvalujen aikaan suurinpiirtein alueelle olisi mahdollisesti tulossa sähköt. Niinhän se on, että, hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Tässä tapauksessa oltiin tosiaan jääty siihen puoliksi tehty kohtaan ja Carunallekin tuli hämmästyksenä, että me olemme aloittamassa jo ennen kuin he ovat valmiita. Näin sitä saadaan tyytyväisiä asiakkaita. No toivomme, kuitenkin että saamme sähköt ajoissa, ettei tarvitse alkaa vuokraamaan agrikaattia. Muuten ilta oli mukava ja oli mahtavaa jutella taas toisten kohtalotovereiden kanssa heidän projektinsa etenemisestä.

Vaikka kaikki ei aina mene niin kuin Strömsössä, niin saattaa se silti joskus mennäkin. Tänään saimme tiedon, että olemme saaneet rakennusluvan projektillemme. Emme mitenkään voi uskoa, että meidän lupamme oli sitten kuitenkin kaikesta huolimatta ensimmäinen asuntomessujen rakennuslupa. Lähdimme syksyllä tilanteesta, jossa saimme tontin, mutta suunnittelemamme talo ei sopinut mitenkään meille myönnettylle tontille. Kyllä me otamme täyden kunnian, eikä arkkitehdillä ole mitään osaa eikä arpaa asiaan… 🙂 Ehkä suurin kunnia kuitenkin asiasta kuuluu Arkkitehdillemme Esmeraldalle, joka joululoman aikana ehti synnyttää toisen lapsensa, samalla vieden meidän projektia lupaprosessissa eteenpäin. Niin siis bäck to bisness. Lähdimme syksyllä nollasta liikkeelle ja saimme suunnitelmat kasaan pitäen tiukasti kiinni aikaisemmasta aloitusaikataulusta. Stressi on ollut välillä melkoinen, eikä se taida ihan vielä helpottaa. Vaikka menimme luvan saamisessa viime metreillä muiden ohi, taitaa monella olla suunnitelmat kuitenkin pidemmällä kuin meillä.

Kategoriat
Suunnitelmat Toimittajat

Hiihtoloma, shoppailuloma

Aloimme tyypilliseen tapaamme miettiä lomasuunnitelmia jo hyvissä ajoin joulun tienoilla. Kuten aina, Saaralla oli jo kamala matkakuume, ja minä en niin kamalan innostunut ollut koko ajatuksesta, tietäen että taloprojektin suhteen ehkä on jotain pientä puuhasteltavaa. Ehdottelinkin, että voin hyvin jäädä yksin kotiin hoitamaan asioita eteenpäin, jos vaikka Saara ja lapset haluavat lähteä jonnekin. Muut eivät halunneet sittenkään lähteä minnekään ilman minua, joten jäimme kaikki kotiin viettämään rentouttavaa lomaviikkoa.

Eihän me montaa laattaa tarvita?

No lomaa edeltävällä viikolla olimme saaneet maanantaille yhden palaverin sovittua yhden mahdollisen keittiötoimittajan kanssa. Jouduin maanantaiaamusta käymään yhdellä työmaalla asiakkaan kanssa, joten päädyimme keittiöstudioon vasta iltapäivästä. Olimme käyneet syyslomalla jo samaisessa paikassa tutustumassa heidän tarjontaansa. Pikaisella tutustumisella jäi keittiöstä hyvä fiilis. Siksi tässä pari viikkoa sitten kävin yksin juttelemassa tarkemmin omasta keittiössämme Saaran ollessa educa-messuilla. Kävimme melko tarkasti yhdessä Saaran kanssa keskustelemamme speksin muuten läpi, yhdellä pienellä muutoksella. Ajatuksissa oli tuoda puuta pehmentämään hieman kovaa sisustustamme. Puumateriaaliksi arkkitehti oli ajatellut pähkinää ja Saara taas enemmän ehkä tammea. Olimme pohtineet Dekton tasoja keittiöön, mutta muutamassa sekunnissa pääni käännettiin takaisin yhteen suurimpaan inhokkiini, ruostumattomaan teräkseen. Kuka olisi uskonut, että RST-taso voisi tulla meidän keittiöömme, mutta oikeasti nyt perinteinen RST-taso oli syntynyt uudestaan ja rakastuin suorastaan siihen. Taisipa keittiömyyjä mainita, että: ”Taitaa rouva katua että päästää miehen yksin keittiökauppaan.” Pienen säädön jälkeen sovimme, että Laura alkaa suunnittelemaan meille keittiötä. Saimmekin ennen lomaa kolmelta keittiötoimittajalta suunnitelman keittiöstä. Yksi oli selkeästi lähtenyt omille teilleen ja suunnitellut käytettävissä olevaan tilaan keittiön, joka oli hyvin paljon erilaisen keittiön kuin mitä olimme ajatelleet. Toiminnallisuus ja visuaalisuus eivät mielestämme toimineet, joten jätimme tämän ulos vaihtoehdoista. Toinen taas oli uskollisesti suunnitellut keittiön toiveidemme mukaisesti, ja suunnitelma oli hyvä. Olimme jo myytyjä, ja lähes päättäneet keittiötoimittajan. Kunnes saimme kolmannen vaihtoehdon nenämme eteen… Ilmeni hyvin selkeästi, että emme me oikeastaan tienneet mitä halusimme, ennen kuin Lauralla oli rohkeutta ja visiota tuoda meille eteen keittiö, jota emme olleet edes ajatelleet vaihtoehtona. Ja kyllä taso oli RST-taso. Toiminnallisuudessa oli vielä muutama puute, mutta maanantain palaverissa tuunattiin hieman toiminnallisuutta vielä toivomaamme suuntaan. Lisäksi jo kertaalleen hylkäämämme Gaggenau tuli uudestaan vaihtoehtoiseksi kodinkonetoimittajaksi. Ollaanko me menettämässä se ainoa asia joka ensimmäisestä suunnitelmasta jäi jäljelle, eli Festivon jääkaappi (anteeksi, kylmiö.) Mahdollisesti… Keittiöstudion jälkeen suuntasimme vielä ABL-laatoille hieman hakemaan inspiraatiota. Bit mistake! Huge! Valikoimassa oli 345 miljoonaa harmaata laattaa. Tähän kun lisätään muut värit, niin hyperventiloin jo ensimmäisen laattahuoneen jälkeen. Päädyimme pienen keskustelun jälkeen palata keskustelemaan Esmeraldan (arkkitehtimme) kanssa ennen kuin tohdimme astua jalallamme uudelleen paikkaan, jonka laattaesitekirjasto saa Aleksandrian kirjastonkin kalpenemaan rinnallaan.

Tiistai meni sitten appiukon synttäreitä viettäen päivällä, ja illalla suuntasimme palaveeraamaan ystävämme Sampan kanssa. Samppa on meidän projektimme vaikeasti selitettävissä oleva osa, jonka osuus on jotain joka saattaa olla vielä vaikeammin selitettävissä tai ehkä jopa mahdottomaa lähentelevä konsepti. Onko tarpeeksi epäselvää? Hyvä, sillä niin se on meillekin. No keskustelimme sisustuksesta ja valaistuksesta. Joo valaistuksesta… Itse olen harrastelijapuuhastelijastudiovalokuvaaja, joten innostuin hieman valaistuksesta ja keskustelimme Sampan kanssa melko kiihkeästi aiheesta. Noin tunnin keskusteltuamme tajusin yhtäkkiä, että vaikka puhuttiin teoriassa samaa kieltä ja käytimme samoja termejä niin jotain oli pahasti pielessä. Ilmeni että samat termit jotka kuvaavat valoja studiovalaisussa, eivät sitten olleet samoja valosuunnittelussa. Molemmat kuvittelivat ymmärtäneensä toisiaan, mutta no hell no. Onneksi ilman suurempia kolhuja kummankaan egoon päästiin pikkuhiljaa kartalle ja asiassa, josta emme siis ole täysin varmoja mikä se on, eteenpäin. Kello läheni taas jo kahdeksaa, joten oli aika suunnata kotiin jälkikasvun kanssa seurustelemaan.

Valo kun valo, kuha vaa on.

Keskiviikon aloitimme kevyesti käymällä Pankissa. Rakas vaimoni oli varma, että meillä menee pankissa pitkään, joten olimme sopineet palaverin Skaalan kanssa klo 13. Pessimisti ei pety, ja ryntäsimme pankin ovesta ulos jo puolen tunnin päästä hypätyn auton rattiin ajatellen ehtivämme uudestaan Lauraa tapaamaan keittiöstudioille. Esmeralda oli jo aamusta suunnannut ABL-laatoilta hakemaan näytelaattoja ja meidän piti tavata Keittiöstudioilla. Aikamme ihmettelimme sitten Gaggenaun jääkaappipakastinta joka oli esillä mallikeittiössä. Onhan sen materiaalit ja laatu vailla vertaa, mutta pakakastimen koko jäi kyllä melko pieneksi, ja vaatisi toisen pakastimen. Mietintämyssyyn jää vielä henkiseksi. Esmeraldan vihdoin päästyä laattanäytteiden kanssa perille, totesimme suunnitelman melkoisen buenoksi. Ollessamme valmiit, totesimme, että Skaala oli pakko jättää väliin ja siirryimme fiilistelemään hanoja ja suihkuja. Ihastelimme myös WC pönttöjä yms. Saimme tarjouspyynnön tehtyä aivan mielettömän upeista hanoista ja suihkuista koko taloon. Kun oltiin päästy vauhtiin, niin suuntasimme n. Klo 16 lounaan kautta jatkamaan palaveria arkkitehdin kanssa. Keskustelimme pitkään portaista, kaiteista, laatoista, julkkareista, kylpyhuoneesta, valoista, yms yms. Ja heti taas kahdeksan maissa suuntasimme hetkeksi tapaamaan jälkikasvuamme.

Torstaille olimme sopineet sitten kello 08:00 palaverin päänäytteilleasettajan kanssa. Kävimme hieman läpi markkinointisuunnitelmaa ja pohdimme muita toimijoita kohteessa. Onneksi meillä on mahtava näytteilleasettaja, joka ei halua rajoittaa meitä kovinkaan paljon. Mutta tästä varmasti kirjoittelemme myöhemmin lisää. Kerrankin oli rauhassa aikaa käydä lounaalla. Otimme tästä mahdollisuudesta kaiken irti ja istuimme rauhassa Stadissa kiireettömällä lounaalla. Sieltä suuntasimme palaveriin Liuskemestareiden Artun kanssa. Kävimme tarkemmin läpi suunnitelmat ja monia muitakin mahdollisuuksia, jotka vielä jäävät hautumaan. Teimme siinä sitten kaupat ensimmäisen kerroksen julkisivumateriaaleista. Mahtavaa kun saadaan niin mielettömän upea julkisivu alakertaan. Eikä varmasti yläkertakaan jätä kylmäksi. Illaksi sovimme vielä palaverin Skaalan kanssa ikkunoista ja ovista. Tämäkin neuvottelu päättyi kädenpuristuksen ja tilauksen allekirjoittamiseen.

Perjantaina olimme sopineet vain yhden neuvottelun ja onneksi saimme sen sovittua Lohjalle. Huh! Tällä kertaa vuorossa oli Alotec Oy ja viherkatto. Kävimme kokonaisuuden läpi tarkasti ja keskustelimme pitkään viherkaton tekemisestä, kasvamisesta ja hoidosta. Jälleen lyötiin kaupat samantien ja kirjoittelin tilauksen illalla rauhassa kotona.

Meillekin tulee vähän runsaampi viherkatto… tai kaksi
Kategoriat
Byroslavia

”V” niinkun verottaja Part Deux

Verottajan kansainvälisestikin palkittu asiakaspalvelualttius löi meidät suorastaan ällikällä. Lupaus hoitaa varainsiirtoveroilmoituksen käsittely jo kuuden kuukauden sisällä, antoi meille toivonkipinän siitä, että ehkä meidänkin projektimme voisi joskus alkaa. Pari päivää viimeisen verottajan asiakaspalvelukokemuksen jälkeen kilahti tietokoneeni sähköpostin merkiksi. Jännityksellä silmäilin postia ja totesin sähköpostin tulleen Maanmittauslaitokselta. Sähköpostissa maanmittauslaitoksen virkailija esitteli itsensä ja kertoi käsittelevänsä meidän lainhuutohakemusta. Hän tiedusteli ystävällisesti, että olemmeko mahdollisesti muistaneet, että varainsiirtovero pitäisi hoitaa ennen kuin voivat hoitaa lainhuudon loppuun asti. Muutaman viestin vaihdettuamme ja saatuani selitettyä hieman aikatauluhaasteitamme ja verottajan Suuren Laskukoneen Hammaspyörän rikkoutumisen, sain vastauksena pyynnön lähettää kuittikopiot varainsiirtoveron maksusta verkkopankista. Peläten Nigerialaisprinssin pitkää varjoa hitaasti harkiten klikkasin auki verkkopankin ja tulostin PDF-muodossa kuittikopiot maksuista. Rohkaisin kuitenkin mieleni ja lähetin kuittikopiot Maanmittauslaitokselle sähköpostitse ja jäin odottamaan. Mutta mitään ei tapahtunut. Nigerialainen prinssi ei tyhjentänytkään rakennustiliämme, vaikka pelkäsimme pahinta. Olihan sentään perjantai ja kello löi jo neljä. Viikonloppu meni yllätys yllätys raksaprojektia pähkäillessä ja koko episodi unohtui. Maanantaiaamuna suuntasin kohti Turkua työmatkalle. Katolla meren rannassa rapsakan tuulen hyväillessä partaani, tunsin puhelimen värähtävän taskussani sähköpostin merkiksi. Sain ilmoituksen Maanmittauslaitoksen järjestelmästä, että lainhuuto oli käsitelty.

Sitten hieman vakavavoidutaan. Kaikenkaikkiaan on pakko kehua maanmittauslaitoksen toimintaa ja asiakaspalvelua. Siellä oikeasti haluttiin saada asiat etenemään ja palvelu oli aivan esimerkillistä. Verottajan toiminta taas oli todella tympeää, ja palvelusta ei kyllä ollut merkkiäkään. On käsittämätöntä, miten Maanmittauslaitos toimii niin upeasti, kun taas toinen valtion virasto on ottanut mallia DDR:n asiakaspalveluoppaasta, ja pyrkinyt siitäkin vielä karsimaan kaiken mahdollisuuden palvelulle. Tämän ja edellisen byroslavia-kirjoituksen välillä on mennyt aikaa jo huomattavasti. Siksi jopa verottaja oli saanut käsiteltyä varainsiirtoveroilmoituksemme noin kuukauden sen jälkeen kun saimme lainhuudon. Nyt siis meillä on Lainhuuto, ja pääsemme eteenpäin byrokratiassa. Seuraavana byroslavia-etappina on Lohjan Rakennusvalvonta, jonka kanssa toistaiseksi on ollut jopa miellyttävä asioida.

Kategoriat
Suunnitelmat

Prosessoi, nuku, suunnittele

Tämä on ollut viimeiset viikot melkoista vauhtia. Meillä on ollut joka viikolle useita palavereja, jotta saamme rakennuslupa-asioita vietyä eteenpäin. Tomi on hoidellut uskomattomalla vauhdilla eteenpäin kaikenmaailman tarjouspyyntöjä ja sopinut palavereja. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka paljon tämä projekti vie työtunteja.

Tärkeimpänä asiana olisi saada rakennuslupahakemus sisälle ja sitä varten täytyy saada julkkarit, asemakaavapiirustukset, energiaselvitys, hulevesiselvitys ja selvityksen selvitykset valmiiksi. Olen itse ollut jotenkin omassa ”rakennuskuplassani”, että moni asia meinasi jäädä huomaamatta tuijottaessani pelkästään kuvia. Onneksi monet ammattilaiset ympärillämme osaavat ottaa huomioon asioita, jotka eivät olleet meille (minulle) niin selviä tai emme osanneet juuri näihin yksityiskohtiin kiinnittää huomiota.

Tulevien naapuriemme kanssa palaverissa meille selvisi mm. se että ikkunoihin piti tehdä muutoksia, koska meiltä puuttuivat makuuhuoneista tuuletusikkunat. (Me emme olleet ainoita, joiden piti tehdä muutoksia.) Me katsoimme estetiikan puolelta tätä asiaa, joten uusiksihan se meni. No ikkunoiden osalta toinen huomio oli keittiön ikkunoissa, sillä halusimme aavistuksen korkeammat keittiötasot (Tomi siis halusi) ja tämä vaikutti tietenkin keittiön ikkunan korkoon. Pieniä, mutta hyvin olennaisia seikkoja.

Kodinhoitohuoneesta meinasi tulla liian pieni, mutta tämä asia valkeni minulle vasta katsoessani The Block sarjaa, jossa kilpailijat remontoivat talot uuteen uskoon ja kyseiset talot lopulta myydään. No yhdessä jaksossa oli vuorossa kodinhoitohuoneen remontoiminen ja sen jälkeen kyselinkin omamme koosta. Niin ja se oli pieni. Tokihan tästä minulle oli jo sanottu, mutta vasta mittanauha nykyisen vuokra-asuntomme kodinhoitohuonetta vasten avasi silmäni. Meille oli tulossa liian pieni kodinhoitohuone. (Tästä oli muuten tainnut Esmeraldakin jossain kohdassa mainita.) No, eipä muu auttanut kuin myöntää… että nainen voi aina muuttaa mieltään ja kertoa tarvitsevansa vähän isomman kodinhoitohuoneen.

Pohjapiirustukset alkavat olla melko lailla työstettyinä valmiiksi, mutta julkisivu vaatii vielä meiltä päätöksen. Ajatus siitä on olemassa, mutta odotamme vielä viimeisimpiä kuvia, jotta voimme tehdä lopullisen päätöksen. Isommat linjat on jo päätetty, mutta ne pienet ratkaisevat yksityiskohdat…

Kerroimmekin jo, että syyslomalla kiertelimme keittiötoimittajia. Pieni flash back osui viime viikolle, kun kiertelimme uudelleen keittiötoimittajia. Tällä kertaa meillä oli jo vähän enemmän antaa, sillä nyt mukana oli melko valmiit pohjapiirustukset, joiden avulla pystymme nyt saamaan tarjouksia meitä kiinnostavilta keittiötoimittajilta. Vihdoin löysin mallistoista sen, mikä miellyttää minun silmääni ja sopii mielestäni tulevaan taloomme. Isoimmat linjat ovat siis selvillä ja odotan innolla, että pääsemme näkemään suunnitelmat ja hinta-arvion keittiöllemme. Viikko sitten en olisi osannut vielä sanoa, että millaisesta keittiöstä pidän ja mihin suuntaan olemme sitä viemässä, mutta nyt on jo unelma keittiöstä.

Olemme jo muutaman vuoden kierrelleet RR-messuja ja viikonloppu ei ollut poikkeus. Tällä kertaa vain tiesimme etukäteen, kenen luona kävisimme. Täytyy myöntää, että messut olivat hyvä paikka kertoa projektistamme ja samalla saimme muutamiakin potentiaalisia yhteistyökumppaneita päänäytteilleasettajan lisäksi. Tänään sähköpostiin onkin kilahtanut muutama yhteydenotto, josta on hyvä jatkaa.

Tällä hetkellä raksa-asiat pyörivät päässä samalla, kun pohdimme mm. sitä, että onko talomme takana kulkeva junaradan lakkautuspäätös saanut lainvoiman.Tämä vaikuttaa… ikkunoihin. Oliko yllätys? Tällä kertaa syynä on se, että jos rataa ei ole lakkautettu myös virallisesti niin se vaatii ikkunoiltamme isompia desibelirajoja. Jos tekisimme tätä projektia rauhassa, niin eihän se meitä haittaisi, mutta sattuneesta syystä meillä on hieman kiire. Ymmärrän oikein hyvin sen, että monelle on helpompi lähteä rakentamaan talotehtaan kanssa taloa, jolloin ei itse joudu samalla tavalla stressaamaan aikatauluista. Me kuitenkin haluamme rakentamiselle aikaa niin paljon kuin tämän projektin myötä on mahdollista.

Yhtä asiaa emme ole vielä kertoneet nimittäin sitä, että meille tulee oikeasti meidän unelmiemme talo. Joistain asioista joudumme budjetin takia luopumaan, mutta ne ovat kuitenkin pieniä asioita. Olen niin innoissani, että pääsen jossain kohdin esittelemään meidän ratkaisumme. Olen vakuuttunut, että meidän ratkaisumme ei ehkä miellytä kaikkia, mutta talo suunnitellaankin meidän unelmiemme mukaan ja ehkäpä joku toinenkin tykkää talostamme.

Kategoriat
Byroslavia

Voihan V… niin kun Verottaja

Saimme Lohjan Kaupungin kanssa tehtyä joulukuun puolessa välissä tonttikaupat noin 2 kuukautta asuntomessuorganisaation antamasta aikataulusta myöhässä. Kah kun byrokratia näemmä vie aikansa. No loppujen lopuksi pienestä viiveestä huolimatta saimme tontin ostettua ja intoa puhkuen jätimme lainhuudon suosiolla joulun välipäiville. No joulukinkkua maha täynnä aloimme täyttelemään maanmittauslaitoksen nettipalvelussa lainhuutolomaketta. Olimme varautuneet pitkään sessioon keräämällä kaikki mahdolliset tiedot valmiiksi esille, tankanneet kahvia, suklaata ja tietenkin kinkkua jotta jaksamme koko prosessin tehdä yhdeltä istumalta. Meidän suunnattomaksi hämmästykseksemme saimme maanmittauslaitoksen palvelussa lainhuutohakemuksen täytettyä noin minuutissa. Kun hakemus oli täytetty, niin palvelu kysyi, haluaisimmeko hakea kiinnitykset samalla kiinteistölle. Jälleen vain pari minuuttia myöhemmin olimme valmiit ja maksoimme kyseisen instanssien veronomaiset maksut, jotta saamme tontin virallisesti omiin nimiimme. Lopuksi Palvelu vielä muistutti, että myös verottaja, tuo kansakuntamme palvelualttein instanssi haluaa pienen nimellisen prosenttiosuuden kauppasummasta. Silmät pyöreinä hämmästyksestä homman sujuessa kuin tanssi, päätimme jatkaa byrokratiamaratooniamme kohti omavero-palvelua. Jälleen yllättävän lyhyen surffailuun ja ohjeiden lukemisen jälkeen päädyimme tekemään varainsiirtoveroilmoitusta. Pakko myöntää tässäkin, että meidän lompakostamme hyvää huolta pitävä verottaja on saanut nettipalvelunsa helpoksi ja jopa käyttäjäystävälliseksi. Parissa minuutissa olimme molemmat täyttäneen ilmoitukset ja painettuamme lähetä nappia, palvelu vielä kysyi ystävällisesti, haluaisimmeko päästä rahoittamien eroon nyt vai vasta myöhemmin. Koska palvelu osasi houkutella meidät eroon rahoistamme, kuin edesmennyttä Nigerialaisprinssin kuolinpesää edustava ystävällismielinen notaari, päätimme jälleen vaihtaa palvelua ja siirtyä pankkitiliämme pienentämään verkkopankkiin. Kaikki pahimmat pelkomme ja epäilyksemme olivat tiessään ja liputimme suunnattoman suurta Suomen Lippua saatuamme byrokratiamaratoonimme päätökseen noin kahdessakymmenessä minuutissa. Päätimme siis vetäytyä ansaitulle päivälevolle urakan jälkeen.

Uusi vuosi ja uudet kujeet. Arjen koittaessa uuden vuoden jälkeen aloimme hieman ihmettelemään miksi lainhuudosta ei ole kuulunut mitään. Kyllä ei ollut kulunut vielä montakaan päivää byrokratiamaratoonista, mutta innostuneena erinomaisista nettipalvelusta kirjauduimme maanmittauslaitoksen palveluun ja totesimme, että lainhuuto on vireillä. Hienoa, mahtavaa… en muuta odottanutkaan kun oli joulun ja uudenvuoden aikaan moni virkailija päättää lomailla ansaitusti. No edelleen innoissani nettipalveluista ajattelin tarkastaa omaverosta tilanteen. Muutaman klikkauksen ja tunnistautumisen jälkeen sisään palveluun ja odotin tilanteen olevan vastaava kuin maanmittauslaitoksella. Verottajan Suuri Laskukone on edelleen laskemassa suunnattomia kovalla työllä ansaitsemiamme euroja. Mutta hämmästyksekseni Suuri Laskukone oli jo työnsä tehnyt ja mahdollisesti hylännyt rahamme, sillä omaverosta löytyi pahaenteinen ilmoitus: ”Sinulla on XXXX,XX euroa kohdistumattomia varainsiirtoveroja.” Eipä lannistuta vielä. Seuraava päivä oli vielä arkipäivä, joten soittoa Verottajan palvelevaan puhelinpalveluun. ”Kaikki virkailijamme ovat juuri nyt varattuja. Jonossa on yli kymmenen puhelua. Palvelemme teitä hetken kuluttua.” Ilmoittaa miesääni puhelimessa, ja puhelimesta alkoi kuulua musiikkia. Jäin hetkeksi kuuntelemaan musiikkia kunnes hetken kuluttua uudestaa, miesääni lupaavasti kertoo minua palveltavan aivan hetken päästä. Muutaman syklin minuutin päästä kuitenkin laitan puhelimen kaiuttimella ja jatkan työntekoa. Oletteko muuten koskaan miettineet miten ihmiset nauttimaan jonotusmusiikista? Palveleva Verokarhumme on löytänyt täydellisen reseptin jonotusmusiikkiin, jonka salaisuuden join kaikille tässä paljastaa:

Valitse mahdollisimman yksitoikkoinen kappale

Pidä huolta että musiikin rentouttava vaikutus on negatiivinen kaikille mahdollisille kohderyhmille.

Musiikki on valittava niin, että se on mahdollisimman tasainen jossa vaihtelua rytmissä tai temmossa ei sallita

Keskeytä musiikki säännöllisin väliajoin kannustamalla kuulijaa kertomalla kuinka sinua palvellaan aivan hetken kuluttua

Noin 45 minuuttia myöhemmin saan verovirkailijan puhelimen päähän. Kysyin ystävällisesti mahdollista syytä miksi Suuri Laskukone ei ollutkaan syönyt rahojamme vaan olikin jättänyt kohdistamatta? Virkailija kuunteli ystävällisesti asiaani ja alko kaivelemaan Suuren Laskukoneen sisuksista syitä tapahtuneeseen. Hetken kuluttua Suuren Laskukoneen sisuksista löytyi rikkinäinen hammaspyörä. Sen puuttuva hammas oli kohdassa jossa meidän varainsiirtoveroilmoituksen kiinteistötunnus syötettiin Suuren Laskukoneen sisuksiin. Kuitenkaan Suuren Laskukoneen sisuksista ei löytynytkään tunnusta, jonka olimme sinne syöttäneet, joten Suuri Laskukone jäi jumiin, ja hammaspyörän hammas halkesi. Virkailija kertoi, että näin voi joskus tapahtua, jos on uuden juuri kaavoitetun alueen kiinteistötunnuksesta kyse. Ongelmana on, että Suureen Laskukoneeseen ei näitä tunnuksia ole vielä syötetty, joten varainsiirtoveroilmoituksemme ei siis voi mennä Suuren Laskukoneen kautta. Tämä tarkoittaa, että veroilmoituksemme joutuukin käsin tarkastettavaksi. Minkäänlaista arviota käsitarkastuksen kestosta ei kuulemm virkailija voinut antaa. No puhelun ja jonotuksen kestettyään kaksi kertaa pidempään kuin byrokratiamaratoonimme, jouduin lannistuneena antamaan periksi.

Vajaan viikon päästä koin ihmeellisen tarmon puuskaan ja tartuin uudestaan puhelimeen ensin moneen kertaan harjoiteltuani mahdollisimman vakuuttavaa ja miellyttävää puhetapaa, jolla hurmaisin Suuren Laskukoneen käyttäjän. Jälleen kuunneltuani samaa jonotuamusiikkia noin 45 minuuttia sain Suuren Laskukoneen käyttäjän langan päähän. Kerroin jälleen asiani, ja pääsimme samalla tavalla uudestaan kohtaan jossa minulle selitettiin hammasrattaan vaurioituneen Suuren Laskukoneen sisuksissa. Tästä en kuitenkaan tällä kertaa lannistunut, vaan yritin perustella, lainhuudon kiireellisyyttä ja vedota virkailijaan, jotta hän kaivaisi ilmoituksemme pohjattoman kaivon pohjalta ja voisi käsitellä sen nopeammin. Virkailija kuitenkin ystävällisesti kieltäytyi sanomalla Päivi Räsästä mukaillen EI! Sotilaskoulutukseni avulla päädyin yrittämään koukkausta vasemmalta. Räsänen kuva ilmestyi kuitenkin koukkauyritykseni päätteeksi jälleen nenäni eteen. Koukkaus oikealta, sai jälleen yhtä voittamattoman Räsänen eteensä. Ei ei ei ja EI! Vihdoin minun oli pakko uskoa ja vaihdoin kokonaan kysymystä. Halusin tiedustella mahdollista odotusaikaa käsittelylle. Tähän kysymykseen en saanut vastausta. Muutaman koukkausyrityksen jälkeen virkailija kuitenkin suostui kertomaan lohduttaen, seuraavan ilouutisen: ”Lain mukaan lainhuuto on suoritettava 6 kk:n sisällä kaupanteosta. Kyllä se varainsiirtoverokin varmasti siihen mennessä on käsitelty.”

Virkailijan optimistisyys sai minut suorastaan sanattomaksi. Suljin puhelimen.

Kategoriat
Suunnitelmat

To do listat

Tekemistä taloprojektissa riittää vaikka muille jakaa. Tässä vaiheessa on varmaan pakko alkaa kirjaamaan joka viikko to-do listaa itselle, jotta kaikki hommat tulee hoidettua. Tässä tälle nysäviikolle vähän puuhastelua päivätyön oheen.

  1. Maanrakennusurakoitsijan kanssa käynti tontilla
  2. Palaveri mahdollisen keittiötoimittajan kanssa
  3. Puhelinpalaveri Arkkitehdin kanssa
  4. Neuvottelua mahdollisen putkimiehen kanssa
  5. Palaveri valaistussuunnittelijan kanssa
  6. Palaveri näytteilleasettajan ja asuntomessuorganisaation kanssa
  7. Budjetin laskemista
  8. Pankkitapaaminen
  9. Puhelinpalaveri rakennesuunnittelijan kanssa
  10. Puhelinpalaveri vastaavan mestarin ja rakennusporukan kanssa
  11. Neuvottelu väliovitoimittajan kanssa
  12. hermoromahdus
  13. lattiapinnotteiden kustannusvertailua
  14. huonekorttien läpikäyntiä
  15. kalustesuunnitelmien läpikäyntiä
  16. Varainsiirtoveron selvittelyä
  17. Sähkömiehen sopimuksen laadintaa
Kategoriat
Suunnitelmat

Puu, tiili, harkko, betoni vai joku muu?

Huom! Allaoleva teksti kertoo meidän pähkäilystämme ja prosessoinnistamme eri runkomateriaalien suhteen. Jokainen on joutunut / joutuu rakennusprojektin aikana tekemään asiasta omat valintansa omien lähtökohtiensa perusteella.

Meidän projektimme alkoi pari vuotta sitten ajatuksesta rakentaa talo asuntomessuille. Vaikka itse olen rakennusalalla työskennellyt jo reilun kymmenen vuotta, niin pientalojen rakentaminen ei ollut vahvinta osaamisalaani. Guuglailu, surffailu ja muu asiaan perehtyminen sai melko pian ajatukset kääntymään CLT elementteihin. Hirsirakentamisen suunnaton buumi ja todella raju lobbaus sai ajatukset puurakenteisiin, mutta kuitenkin hirsi tuntui liian ”mökkimäiseltä.” Joten hirsi oli meidän molempien mielestä out. Suuntasimme kohti ASTA messuja Tampereelle, jossa pyrimme tutustumaan mahdollisimman moneen eri rakenteeseen. Tutustuimme perinteisiin hirsivaihtoehtoihin, CLT:hen, kevytbetoniharkkoihin, valuharkkoihin yms. Hirsivaihtoehdot tosiaan hylättiin jo aiemmin, mutta ajatus vahvistui voimakkaasti messuilla. CLT taas vaikutti erittäin hyvältä materiaalilta, mutta joku siinä vähän alkoi mietityttämään. Erityisesti se, että käytettäessä massiivirakenteita olisi pitänyt hyväksyä alhaisemmat U-arvot seinärakenteille. Toinen vaihtoehto olisi ollut eristää CLT elementit ulkoapäin. Lisäeristystä mietiskellessäni en päässyt yli enkä ympäri kosteusteknisistä riskeistä joita lisäeristystä olisi tuonut tullessaan ja toisaalta puurakenteen keskinkertainen eristys ei innostanut Carunan nostaessa sähkönsiirtomaksuja. Jämerän kevytbetoniharkko taas vakuutti kosteusteknisesti huomattavasti paremmin kuin CLT, mutta ajatuksien kääntyessä kohti Carunan hellää huolenpitoa, matka jatkui jälleen eteenpäin.

Välillä pohdiskelin perinteistä puurankaista runkoa, mutta edellinen talomme kun oli Jetta talojen paketti, niin jostain syystä puutalon lämpötilojen nopeat muutokset ja äänenvaimennuksen puute, talon eläminen yms, eivät enää houkutelleet. Lisäksi mitä enemmän talon vaipassa on kädenjälkiä, sitä enemmän siinä on riskipaikkoja. Ja perinteinen puurankainen talo muövihöyrynsulkuineen on haastava toteuttaa hyvin.

Arkkitehtejä kilpailuttaessamme törmäsimme kuitenkin minulle täysin uuteen ratkaisuun nimeltä Porotherm tiiliharkko. Wienerbergin ratkaisu oli oikeastaan hyvinkin mielenkiintoinen, ja oli meillä todella pitkään ykkösvaihtoehto. Jostain syystä porothermin kohdalla jopa unohdamme Carunan hellän otteen kukkarostamme, ja keskityimme uusiutuvan energian ratkaisuihin, joilla taistelisimme rakasta sähkömonopoliamme vastaan. Tiili on materiaaliltaan hyvin perinteinen ja mahdollistaa kosteusteknisesti toimivan rakennuksen tekemisen. Joten Porotherm oli meidän ratkaisumme.

Bricks… Moore bricks

Projektin alusta asti olimme selailet pinterestiä ja meille alkoi muodostua selkeä kuva miltä halusimme talomme sisätilojen näyttävän. Vuoden ajan selailtuamme pinterest tauluja olimme todenneet, että betoniset sisäpinnat ovat se juttu, mikä eniten sytytti. Esmeraldan kanssa keskusteltuamme myös lattiapinnan alkoivat kääntyä betonipinnaksi. Ahkeran pinterestiselaamisen jälkeen alkoi meillä herätä pikkuhiljaa ajatus hylätä myös Porotherm ja suunnata katseet kohti Betonia.

Concrete ála Pinterest

Betoni, tuo 70-luvun lähiöiden valtias, Kontulan Keisari, Hervanna Herttua, Kouvostoliiton Kansleri… Betoni tuo mieleen Neuvostoarkkitehtuurin ja lähiökapakan tuoksut. Kaikesta siitä huolimatta (tai juuri sen ansiosta) aloimme lämmetä betonielementtirakentamisen estetiikkaan. Emme kuitenkaan kaivanneet 70-80 lukujen Hervannan betonikolosseja, vaan modernia betonirakentamista, jonka arvostus pientalorakentamisessa on hyvin heikkoa. Keskustelin erään todella pitkään tuntemani rakennesuunnittelijan kanssa projektistamme, ja keskustelujen perusteella vahvistui päätöksemme entisestään.

Betoniarkkitehtuuria Neuvostomalliin

Mitä etuja sitten betonissa on verrattuna muihin rakenteisiin? Ekologisuus… Huoh… tämä varmasti on yksi Betonin suurimmista riippakivistä. Betonin ja teräksen valmistuksessa aiheutuu merkittävästi enemmän CO2 päästöjä kuin puurakenteista. Mutta hyvin kivivillalla eristetty betonielementtitalo ottaa hirsi/CLT-talot käytönaikaisten päästöjen alhaisuudella kiinni ja ohittaa ne melko nopeasti. Lisäksi tutkimusten mukaan betoni sitoo elinaikanaan hiilidioksidia takaisin rakenteeseensa. CANEMURE hankkeen eräs osaprojekti tutkii juuri tätä aspektia betonirakenteen ekologisuudesta. Arvio on, että jopa puolet CO2 päästöistä sitoutuu takaisin betoniin sen elinaikana, ja kierrätyksessä.

Betonista saadaan hyvin eristettyjä ja erittäin tiiviitä taloja tehtyä. Tiiveys ja eristys tarkoittavat, että rakennus on hyvin energiatehokas. Lisäksi betoni massiivisella rakenteena varastoi lämpöä, kosteutta, tasaten kosteus ja lämpötilavaihteluita parantaen hieman energiatehokkuutta entisestään. Betonin massa toimii jo automaattisesti ääntävaimentavana rakenteena.

Betoni on pitkäikäinen materiaali, jonka kanssa ei tarvitse miettiä, kestääkö se isältä pojalle, vaan mietitään ennemminkin kuinka monen sukupolven ajan rakennusta voidaan käyttää.

Mutta kyllä betonista myös niitä negatiivisia ominaisuuksia löytyy, niin kuin kaikista muistakin materiaaleista. Ensimmäinen lienee paino. Voin jo suoralta kädeltä sanoa että meille tulee ehdottomasti messujen raskain pientalo. Tämä tarkoittaa, että paaluja tulee ja paljon. Lisäksi betonin julkisivu ei meitä hirveästi houkutellut. Vaan tulemme peittämään betonin kauttaaltaan ulkopuolelta, mutta siitä lisää myöhemmin. Betonielementti myös aiheuttaa meille tässä hetkessä melkoista härdelliä. Kaikki elementteihin tehtävät varaukset, pistorasiat, katkaisivat, putkitukset, roilotukset yms. on suunniteltava etukäteen. Tämä taas tarkoittaa, että meillä on oltava sähkösuunnittelu, lvi suunnittelu, kalustesuunnittelu, valaistussuunnittelu yms valmiina jo ennen kun alamme viemään tarkempaa elementtisuunnittelua eteenpäin. Vaikka jo syyslomalla aloimme pähkäilemään keittiövalmistajia, niin osoittautuikin, että olimme ihan oikeaan aikaan pähkäilemässä niitä asioita. Nyt on kiire saada heti tammikuussa keittiö suunniteltua, ja oikeastaan koko talon kaikki kiintokalusteet, pesutilat yms yms. Eli keväällä ei ole tekemisen puutetta kun on tehtävä päätöksiä toisen perään jatkuvalla syötöllä.

Kategoriat
Suunnitelmat

Suunnittelua joulun lähestyessä

Jaahas, olipa taas viikko. Maanantaiaamuna ennen kuutta autoon suunnaten kohti Helsinki-Vantaata ja aloittelemaan yhtä pienehköä työmaata. Pari tuntia siellä ja sitten olikin jo kiire Raaseporin palaveriin rakennesuunnittelijan, elementtitehtaan ja näytteilleasettajan kanssa. Juteltiin materiaaleista, rakenteista rakennefysiikasta, lujuuksista, akustiikasta, kustannuksista, energiaselvityksestä, sisäilmasta ja vaikka mistä. Jännää kuinka porukka oli kaikki hyvin samanhenkistä ja tulimme hyvin juttuun. Meidän suunnitelmat on kulkeneet melko kauas alkuperäisistä ajatuksista. Ensin mietittiin CLT:tä, LVL-elementtiä, Porotherm harkkoja kunnes alkoi oikea suunta pikkuhiljaa löytymään. Vaati paljon selvittelyä, lukemista, guuglailua ja tietenkin useampi Grand Designin jakso … tai oikeastaan kausi ennen kun päästiin suunnitelmissa oikeaan suuntaan. Nyt jo pitkään on ainoana vaihtoehtona ollut betoni, joten äkkiseltään arvioin, että meillä tulee selkeästi koko alueen painavin pientalo. No jossain ainakin päihitetään muut 😎. Useamman tunnin palaverin jälkeen autoon kohti kotia, jossa ehdin istua hetkeksi alas hoitamaaan muutaman työpuhelun ennen kun suunnattiin kohti kaupungintaloa tonttikaupoille. Sehän onneksi sujui minuutilleen aikataulussa, koska sitten olikin kiire jo taas kotiin heittämään tyttöjä treeneihin ja samaan aikaan oli ikkunamyyjän kanssa sovittu palaveri. Saara lähti heittämään tytöt ja mä jäin aloittelemaan ikkunamyyjän kanssa palaveria. Siinä sitten käytiin melko intensiivisesti ikkunat läpi koko talossa ja saatiin sitten tarjous saman tien. Eikä ihan umpisurkea tarjous ollutkaan. Pari muutakin tarjousta oli jo ikkunoista tullut, mutta kylläpä niissäkin on melkoista hajontaa. Onneksi tätä menoa tulee helppo päätös ikkunoiden suhteen. Heti kello kahdeksan jälkeen olikin sitten homma jo paketissa. Eikös tonttikauppoja kuulu juhlia shamppanjan kanssa? Ehkä sit joskus kun jaksaa.

Tässäkö me sit joskus hamassa tulevaisuudessa pulikoidaan?

Tiistaina vuorossa heti neljältä palaveri Lvi suunnittelijan ja lvi tuotteiden myyjän kanssa. Käytiin tuotteita läpi ja hienosäädettiin suunnitelmia. Suihkuja siirrettiin seiniltä toisille, suurennettiin vessaa, saunaa, mietittiin viemäreitä hanoja ammentta, rakenteita lattioita kattojen korkeuksia yms yms… onneksi meillä on todella ammattitaitoisia yhteistyökumppaneita joilta saa jo suunnitteluvaiheessa järjettömästi tietoa ja jotka haluavat varmistaa, että kaikki saadaan toimimaan saumattomasti yhteen. Keskiviikkona ja torstaina jälleen yritettiin hieman sulatella asioita. Perjantaina kävin työreissulla Turkkusessa, jossa yritin samalla nähdä Esmeraldan, arkkitehtimme joka muuten on aivan viimeisillään raskaana. Aikataulut menivät kuitenkin sen verran ristiin, että päädyimme pitämään puhelinpalverin minun ollessa meren rannassa katolla. Työmaalta lähdettyäni suuntasin kahteen eri firmaan jotka tekevät lattia- ja seinäpinnoituksia. Näiden osalta tulee vielä vaikea päätös, vaikka tunnepohjaisesti päätös olisi helppo. Jos taas otetaan järki mukaan päätökseen, niin päätös vaan vaikeutuu. Jotta vähän helpottuu, niin saadaan heti alkuvuodesta tarjous molemmilta, joten sitten ehkä taloudellinen puoli helpottaa päätöstä. Tai sitten ei.

Vähän ruostetta? Kyllä kiitos!

No kotimatkalla sitten ajoin vielä Linnatulen takkamyymälään juttelemaan Kimmon kanssa takoista. Esmeralda ei ihan helpolla meitä ole päästänyt tämänkään yksityiskohdan kanssa. Suunnitelmissa on n. 2,5 m leveä takka, mutta levein normaali varaava takka linnatulella on vain 1,3 m. Siinä sitten pähkäiltiin suojaetäisyyksiä ja hormin valintaa yms. Meillä kun kattorakenteen ei ole mikään perinteinen ratkaisu suomalaisessa pientalorakentamisessa, ja toisaalta isoissa hallirakennuksissa ei hormeja juuri ole, niin kattoläpiviennin suunnittelu kaikki määräykset huomioiden onkin hieman haastavaa. Mutta pikapalaveri Kimmon kanssa jälleen laittoi miettimään asioita hieman eri kannalta. Jään mielenkiinnolla odottamaan minkälaisen tarjouksen takasta saamme ja miten esimerkiksi hormin läpivienti sitten lopulta toteutetaan.

Lämpöä pimeisiin talvi-iltoihin

Joulu on tulossa, mutta ei tässä ihan vielä ehdi pelkästään sitä ajattelemaan. Tai oikeastaan eipä tässä montaa ajatusta joululle olla alkuunkaan annettu. Ehkä siihenkin pitäis alkaa orientoitumaan. Jos ei muuta, niin edes karpalot GT:ssä muistuttaa joulusta.

Hyvää joulua!

Kategoriat
Uncategorized

Vauhti kiihtyy

Nyt alkaa tapahtumaan. Saimme monikantasopimuksen luettavaksi ja allekirjoitettavaksi. Ensi viikolla olisi tarkoitus astella tekemään tonttikauppoja. Nyt tuntuu vihdoin siltä, että olemme pääsemässä vauhtiin.

Kevyttä luettavaa by Suomen Asuntomessut

Olemme tavanneet tässä lähiaikoina LVI-suunnittelijan, sähkösuunnittelijan, rakennesuunnittelijan, puhuneet alustavasti valaistussuunnitelmasta, tavanneet elementtitoimittajan ja puhuneet arkkitehtimme kanssa. Tapasimme myös mahdollisen julkisivumateriaalien toimittajan. Ikkunatarjouksia ollaan saatu ja keittiötä pitäisi alkaa suunnittelemaan. Ensi viikolla saadaan mennä allekirjoittamaan kauppakirja tontista. Jippii!

Tapasimme eilen myös glögien merkeissä tulevia naapureitamme rakentajien illassa. Olipa yksi tontti varattu lisää jälleen, joten vähiin käyvät tontit alueella. Ihan mahtavia uusia naapureita saamme lisää. Meillä olisi juttua riittänyt ja onkin hyvä jutella naapureiden kanssa suunnitelmista.

Nyt huomasimme, että monella meistä melko samassa vaiheessa edetään. Pohjapiirrustukset alkavat olla valmiit. Meille haasteeksi tulee se, että meillä on oltava sähkö-, lvi-, valaistus-, ja kalustesuunnitelmat valmiina ennen betonielementtien tilaamista. Tarkoittaa siis sitä, että kiirehän tässä tulee. Hyvänä puolena on tietenkin se, että onpa nekin sitten suunniteltuna valmiiksi. Onneksi olemme monia asioita pohtineet jo pitkän aikaa tässä matkan varrella ja tutustuneet toimittajiin. Nyt on ollut kiva huomata, että laitettuamme viestiä meidät muistetaan aikaisemmista tapaamisista. Vinkkinä muillekin asuntomessuprojektiin lähteville, että kannattaa itse tutustua eri tuotteisiin. Toisaalta en osannut ajatella, että usein talovalmistajilla on suoraan yhteistyökumppanit ja toimittajat olemassa, joten kaikilla ei ole samanlaista valinnanvapautta kuin meillä. Siinäkin on hyvät ja huonot puolensa. Meillä on valtavasti vaihtoehtoja ja toisaalta se tekee tästä haasteellista kuin se, että valitsisimme muutamista vaihtoehdoista mieleisemme.

Nyt ensi viikolla saadaan kenties kilistellä tonttikauppojen jälkeen. Oikein ihanaa ja rauhallista joulun aikaa kaikille!

Joko? No miksipä ei

Kategoriat
Uncategorized

Odottelua

Paljon on tapahtunut, vaikka meidän mielestämme vain odotellaan. Olemme yrittäneet saada lyötyä lukkoon talon pohjaa ja nyt olemmekin jo hyvin lähellä sitä pistettä, että olemme tyytyväisiä talon pohjaan ja pystymme etenemään suunnitelmien pohjalta..

Asuntomessualueella on tapahtunut tällä välin melkoisesti. Meidän katumme on saanut katukyltin. Lisäksi tontilla on tehty pohjatutkimukset, joiden tulokset olivat melko pitkälle sitä mitä odotimmekin. Olimme varautuneet siihen, että pitää paaluttaa ja niinhän sinne pitääkin. Tämä vain toi meille yhden haasteen. Olimme alustavasti pohtineet energiapaaluja, mutta nyt pitää tehdä uusia laskelmia, jos paalusyvyys ei riitäkään. Tämä on asia, johon meidän pitää vielä palata.

Saimme katukyltin!

Tässä projektissa tulee varmasti vielä tilanteita, jolloin meidän pitää tehdä nopeita päätöksiä. Yksi näistä oli, kun saimme mahdollisuuden pitää tontilta kaivettuja kiviä itsellämme. Ongelmana tässä oli, että pihasuunnitelma ei ole tälle tontille valmis. Lisäksi menimme tutkimaan kiviä pimeässä, jolloin meillä ei ollut aavistustakaan minkä kokoisia ja näköisiä kiviä meille jätetään, jos niitä haluamme. Päädyimme pitämään joitakin kiviä. Onneksi kivet olivat upeita ja ne olivat sijainneet vanhan ratapohjan alla, jonka alta kulki oja. Kuvat kertovat taas hieman enemmän…

Ihan huippua oli huomata, että meillä on jo meidän kadullamme asfaltti. Tontille pääsisi siis jo ajamaan autolla päällystettyä tietä pitkin. Onko tämä hyvä vai huono asia rakentamisen kannalta? Nyt sitten seuraavaksi on monikantasopimuksen allekirjoitus ja tämän jälkeen voimme vihdoin mennä tonttikaupoille. Varasimmekin juuri ajan Lohjan kaupungilta tonttikauppaa varten. Kohta siis alkaa tuntumaan jo konkreettisemmalle koko projekti. Heti, kun saamme monikantasopimuksen allekirjoitettua olisi aika kertoa yhteistyökumppanista ja näytteilleasettajastamme enemmän. Tämä siis heti, kun he ”haluavat tulla kaapista”.

Tällä hetkellä meillä on siis monta rautaa tulessa. Hiomme suunnitelmia ja alamme työstämään sähkö- ja lvi-suunnitelmia. Kohta pitää lisäksi aloittaa elementtisuunnittelu, jota varten olisi hyvä olla myös keittiösuunnitelmat tehtyä. Lisäksi olen todella innoissani kylpyhuoneen suunnittelusta. Olen jo pitkään haaveillut kylpyammeesta ja sellainen meille todellakin tulee. Lisäksi olen niin ihastunut upeisiin kylpyhuonekalusteisiin sekä hanoihin, mutta tästäkin heti lisää, kun olemme virallisesti sopineet näistä kalusteista. Paljon olisi siis hoidettavia asioita ja joulukin lähestyy…

Lisäksi en oikein tiedä, miten etenemme sisustussuunnitelman kanssa. Otin yhteyttä entiseen luokkakaveriini, sillä tarvitsin ideoita ja neuvoja. Tässä kohdassa minun on vielä vaikea hahmottaa, että mitä voimme sopia.